Tapparan logon isä Kimmo Kaivanto oli kuvataiteilija, joka teki kantaaottavia ja lähestyttäviä teoksia

Sara Hildénin taidemuseo esittelee Kaivannon nimenomaan kuvataiteilijana, mainokset ja graafiset tilaustyöt rajautuivat pois.

kuvataide
Teksti
Tero Alanko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Taiteilija Kimmo Kaivannon (1932–2012) tunnetuin teos on jääkiekkojoukkue Tampereen Tapparan logo, jonka hän piirsi nuorena mainosmiehenä. Samoin Kaivannon suunnittelemia ovat Tampereen elokuvajuhlien logo ja Tampere 200 vuotta -tunnus.

Tampereella on myös monia Kaivannon julkisia teoksia näyttävistä veistoksista kaupunginvaltuuston istuntosalin aulan Tori-maalaussarjaan.

Kaupungin historian eri vaiheita kuvaava kokonaisuus maalattiin Palanderin talon ateljeehuoneistossa, josta on suora näkymä yli Tampereen Keskustorin. Tänä kesänä 13-osainen Tori on esillä Sara Hildénin taidemuseon laajassa Kimmo Kaivanto -näyttelyssä.

Vaikka Kaivanto syntyi ja asui pitkään Tampereella, olisi kyseenalaista leimata hänet korostuneen tamperelaiseksi taiteilijaksi.

”Kaivannolla on täällä erityinen asema, mutta hänen teoksensa eivät sinänsä ole erityisen tamperelaisia. Paitsi silloin kun puhutaan sinisestä väristä ja luontokokemuksista, jotka eittämättä kytkeytyvät sisämaan järvimaisemaan ja ovat Näsijärvellä syntyneitä”, pohtii Sara Hildénin taidemuseon johtaja Päivi Loimaala.

Monet 1960- ja 1970-luvun teokset heijastivat vahvasti zeitgeistia, ajan henkeä.

Kaivanto alkoi maalata suuria, luonnon tilaa kommentoivia tauluja 1960-luvun alkupuolella.

Monet hänen 1960- ja 1970-luvun teoksistaan heijastivat muutenkin vahvasti zeitgeistia, ajan henkeä.

”Kaivanto kommentoi aktiivisesti ja tuoreeltaan monia kansainvälisiä poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia”, sanoo museoamanuenssi Anna Hjorth-Röntynen.

Töissä esiintyivät taiteilijan radiosta kuulemat ja tv:stä näkemät asiat, kuten Prahan kevät ja Vietnamin sota.

Let The Sunshine In -serigrafian nimi on peräisin Hair-hippimusikaalista.

Jo 1960-luvulla Kimmo Kaivanto myös osallistui moniin näyttelyihin ulkomailla. Hänen teoksiaan oli esillä esimerkiksi São Paulossa, Pariisissa ja Venetsiassa.

 

keskeisimmät teokset kuuluvat Sara Hildénin taidemuseon omaan kokoelmaan. Perustamillaan vaatekaupoilla vaurastunut Hildén oli Kaivannon mesenaatti.

Kesän näyttely perustuu Hildénin taidemuseon kokoelmaan, jossa on kaikkiaan 128 Kaivannon työtä. Sitä on täydennetty vain muutamalla olennaisella lainalla.

Näyttely esittelee Kaivannon erityisesti kuvataiteilijana. Mainokset ja graafiset tilaustyöt rajautuivat pois. ”Emme halunneet tuoda esiin mitään vain esimerkinomaisesti”, perustelee Hjorth-Röntynen.

Yhteiskunnallisen sisällön ohella Kaivanto oli esteetikko. Hänen maalauksensa ovat usein kauniita ja helposti lähestyttäviä. Näyttelyn julisteessa nähtävä, rehevöitynyttä vesistöä kuvaava Kun meri kuolee II -maalaus levisi maailmalle Unescon postikorttina.

Henkilönä Kimmo Kaivanto ei ollut erityisen poliittinen, vaikka hänen ystäväpiiriinsä kuului muun muassa pääministeri Kalevi Sorsa. Kaivanto kuitenkin tunsi oman asemansa ja piti siitä kiinni. Kun graafikko-kriitikko Perttu Näsänen 1971 kuvasi Kaivantoa Taide-lehdessä ”yleisdemokraattiseksi galleriataiteilijaksi”, vastasi Kaivanto kipakasti:

Näsäsen huolenpito toisten poliittisesta moraalista on pelkkää farisealaista paskapuhetta.” 

 

Kimmo Kaivannon näyttely Sara Hildénin taidemuseossa 16.6.–3.9.2017.