”Pitääkö olla kiiltokuva, että mahtuu kirkon ovesta sisään”, ihmettelee Loviisassa kohauttanut taiteilija

Pauliina Turakka Purhosen veistämät ja ompelemat verevät ihmishahmot olivat liikaa kirkkokansalle.

Pauliina Turakka Purhonen Ars Fennica palkintoehdokkaana 2014. © MARTTI KAINULAINEN / LEHTIKUVA

”Kuinka monta neulanpistoa? Voi Jeesus! Varmaan miljardeja”, heittää kuvataiteilija Pauliina Turakka Purhonen.

Vasemman käden sormien nivelet ja ranne ovat hänen Loviisan kirkkoon jouluksi tekemiensä tekstiiliveistosten jäljiltä edelleen niin kipeät, ettei minkään tekemisestä tule vieläkään oikein mitään.

”Pyllyn pyyhkiminenkin piti opetella oikealla kädellä”, vasenkätinen taitelija avautuu.

Neulanpistot ovat jo parantuneet. Teoksien synnyttämä villi somekeskustelu taas meni ohi, sillä taiteilija lomaili tuolloin Italiassa . Keskustelu ei edes kiinnosta häntä, eikä henkisiä vammoja päässyt syntymään.

”Kun teoksia panee esille muualle kuin taidelaitoksiin, niistä syntyy yleensä hirveä haloo. Meuhkaavat somessa, vaikka eivät olisi edes pahastuneita.”

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu