Muusana museo

Näyttely tarkastelee myös museon roolia taiteen auktoriteettina.

näyttely
Teksti
Tero Miettinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mona Lisa on maailman tunnetuin maalaus, jonka edessä parveilevista turisteista on tullut ilmiö. Ateneumin näyttelyssä Inspiraatio – nykytaide & klassikot tätä ironisoi Jeff Koonsin alkuperäistä suurempi jäljennös, johon lisätty sininen pallo peilaa museoyleisöä.

Kiistellyn nykytaiteilijan teoksessa kiteytyy näyttelyn perusidea. Kuvataiteen klassikoiden lisäksi näyttely tarkastelee museon roolia taiteen auktoriteettina. Tunnettuihin teoksiin liittyviä merkityksiä muokataan uusilla rinnastuksilla. Ihailun on korvannut kyseenalaistaminen ja huumori, mutta yhä löytyy kunnioitustakin mestareita kohtaan.

Länsimaisen taiteen historia perustuu ideaalien jäljittelyyn. Taidemuseot syntyivät 1700-luvun lopulla, ja kokoelmien teoksista otettiin oppia: ne määrittivät taiteen olemuksen. Viime vuosisadalla alettiin haastaa klassikoiden asemaa ja museoiden roolia. Postmoderni 1980-luku pyyhki loput pölyt ja pakotti instituutiot itsetutkiskeluun.

Yli 130 teoksen näyttelyssä palataan myös aikoihin, jolloin mestariteosten kopioiminen oli keskeinen osa kuvataiteen arkea. Näin teki myös Helene Schjerfbeck.