Eliölajien välissä

Kiasman näyttelyssä ihmislaji ei ole pääosassa.

KUVATAIDE 07.02.2020 06:00
Minna Kontkanen
Nabbteeri: Kotikutoisen selkärangattomuuskultin etnografiaa ja muita naapuruuksia (2019).
Nabbteeri: Kotikutoisen selkärangattomuuskultin etnografiaa ja muita naapuruuksia (2019). © Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen

Taiteilijat pyytävät, että heidän yhdistetty taiteilijanimensä kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Vaikuttaa osin ryppyotsaiselta, osin hassuttelulta.

”Nabbteeri kuulostaa vähän bakteerilta”, sanoo Maria Teeri, taiteilijakollektiivi nabbteerin toinen osapuoli.

Teeri ja Janne Nabb tekevät installaatiotaidetta, jonka tärkeissä osissa on muita kuin ihmiseliöitä: kasveja, hyönteisiä, yksisoluisia.

Teeri ja Nabb tutustuivat maalauksen opiskelijoina Kankaanpään taidekoulussa. Kun he vuonna 2008 ryhtyivät tekemään yhteisiä teoksia, oli käytännöllistä vaihtaa maalaukset tilataiteeseen. Nelikätisesti on helpompi koota rykelmiä kuin maalata taulua.

Oli myös ekologinen syy.

”Emme halunneet pelkästään luoda uusia esineitä, joita taulut ovat”, Teeri sanoo.

Heidät valittiin 2014 Vuoden nuoriksi taitelijoiksi. Viime vuonna he olivat yksi Venetsian biennaalin Pohjoismaiden paviljongin kolmesta taiteilijasta tai taiteilijakollektiivista – ja matkustivat Venetsiaan ja takaisin Suomeen junalla.

Muut taiteilijat olivat ruotsalainen Ingela Ihrman ja norjalainen Ane Graff. Näyttely siirtyi Kiasmaan ja aukesi yleisölle tammikuun lopussa.

Nimi Sääennuste tulevaisuudelle vie ajatukset ilmastonmuutokseen, vaikka näyttelyn kantava teema on ihmisten ja pikkueliöiden yhteiselo. Graffin ja Ihrmannin installaatioissa on levää ja bakteerikasvustoja. Nabbteerin installaation osa Piparkakkutalo esittelee tupajumien syömiä puusäleitä heidän 1960-luvulla rakennetusta kotitalostaan Närpiöstä.

Tupajumeja oli talossa, kun taiteilijat muuttivat sinne vuonna 2013.

 

Teoskokonaisuuksien osina on viime vuosina nähty myös nabbteerin taidokkaita maalauksia. He kuitenkin kokoavat osan teosmateriaaleista aina läheltä näyttelypaikkaa.

Venetsian biennaaliteoksensa kierrätettäviksi osiksi he keräsivät kasvijätteitä ja taimia näyttelypaviljongin lähettyviltä. Kankaasta ommellut säkit, jotka muistuttivat aaltojen sileäksi hiomia kiviä, saivat täytteekseen viitisen kuutiometriä aitoa venetsialaista hiekkaa.

”Hiekan piti olla valmiiksi kuivaa muttei ollut”, Janne Nabb sanoo.

”Kuivattaminen oli omanlaisensa performanssi.”

Kiasman kivenmuotoisiin säkkeihin hiekka tuotiin Harjavallasta, eikä esimerkiksi talvivettyneeltä lähibiitsiltä. Kasvit ovat pistokkaita Kiasman toimistotiloista.

 

Sääennuste tulevaisuudelle Kiasmassa 16. elokuuta asti.

Valinnat
Tietokirja

Bakteerit ovat maailmanhistorian mahtitekijöitä.

muotoilutärpit

Arabian verkkosivustolta voi tilata astiaston kotiinsa vuodeksi kuukausimaksulla.

elokuva

Terrence Malick kysyy, miten pahuutta voi vastustaa.

tietokirja

Työnantajien ja palkansaajien suhde on aina ollut myrskyisä.

romaani

Mustan viikingin tarina on kaunokirjallisuutta mutta perustuu tutkittuun tietoon.

Sarjakuvat

Guido Buzzellin kuvasto voi olla veistoksellisen kaunista tai painajaismaisen sairasta.

Sisältö