Qatar ostaa taidetta hinnalla millä hyvänsä

Nuoresta öljyvaltiosta tuli taidemaailman salamyhkäinen voimatekijä.

kuvataide
Teksti
Silja Lanas Cavada
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vastassa on valtava hai. Sen suu ammottaa avoimena ja nälkäisenä. Seinällä on varoitus: Osa kävijöistä tai lapsista voi kokea näyttelyn järkyttävänä. Pyytäkää opastusta.

Hai tuijottaa tulijaa lasivitriinistä formaldehydiin säilöttynä.

Teos The Kingdom on brittiläisen taiteilijan Damien Hirstin. Ja tämä näyttely, Relics, on tunnetun taiteilijan tähänastisen uran laajin – ja päänavaus Lähi-idässä.

Kingdom, eli monarkia. Sitä on myös Qatar, kuten Britanniakin.

Jatkan vaeltelua. Sitten pydähdyn. Tässä se on: Lullaby Spring. Teos muistuttaa isoa lääkekaappia. Sen teräksisille hyllyille Hirst on asetellut käsin maalattuja erivärisiä pillereitä jonoon, yhteensä yli 6 000.

Hirst on tunnettu kohauttavista teoksistaan. Hän säilöö halkaistuja eläimiä, rakentaa teoksia kuolleista kaloista, koristelee pääkalloja timanteilla.

Mutta ennen kaikkea hän on hätkähdyttänyt teostensa myyntihinnoilla. Ne ovat tähtitieteellisiä.

Lullaby Spring myytiin Sotheby’sin huutokaupassa Lontoossa reilulla 19 miljoonalla dollarilla vuonna 2007.

Se on Euroopan ennätys. Tämä työ on kallein huutokaupassa koskaan myyty elävän taiteilijan teos.

Teoksen osti ”tuntematon keräilijä”.

Myöhemmin ostaja paljastui.

Jäljet johtivat tänne, Persianlahden pieneen öljyvaltioon Qatariin.

 

Ostaja oli emiirin tytär, Al-Mayassa bint Hamad bin Khalifa al-Thani. Hän on myös Hirstin näyttelyn takana.

Al-Mayassa on maan pitkäaikaisen itsevaltiaan Hamad bin Khalifa al-Thanin ja tämän toisen vaimon Moza bin Nasserin tytär.

Viime kesäkuussa uudeksi emiiriksi noussut Tamim bin Hamad al-Thani, 33, on hänen veljensä.

Al-Mayassaa on pidetty jo pitkään yhtenä maailman vaikutusvaltaisimmista taidevaikuttajista.

Brittiläinen nykytaidelehti Art Review nosti hänet loppuvuodesta Power100-listansa ykkössijalle.

”Kansainvälisen taidemaailmaan vaikutusvaltaisin nainen”, arvioi myös brittiviikkolehti The Economist tänä syksynä.

Al-Mayassa johtaa Qatar Museums Authority -organisaatiota. Sen on perustanut hänen isänsä. QMA on rakennuttanut Dohaan huipputason museoita. Suunnittelijoiksi se on ostanut maailman arvostetuimpia arkkitehtejä.

Al-Mayassa vastaa pääkaupungin Dohan kaikkien museoiden ja gallerioiden taidehankinnoista. Kova ydinkaksikko organisaation huipulle on ostettu Dohaan Christie’siltä Lontoosta.

Muut Power100-listan kärkivaikuttajat ovat kansainvälisesti tunnettuja pitkän linjan galleristeja tai maailman merkittävimpien taidemuseoiden johtajia. Mikä tekee 30-vuotiaasta Al-Mayassasta globaalien taidemarkkinoiden kuningattaren?

Yksinkertaisesti raha.

 

Al-Mayassan tiedetään ostavan taideteoksia noin miljardilla dollarilla vuodessa. Se tekee hänestä maailman suurimman taideostajan.

Al-Mayassa on haalinut Qatariin valtavia määriä länsimaisen taiteen merkki­teoksia, Andy Warholia, Mark Rothkoa, Roy Lichtensteinia, Francis Baconia, Richard Reinhardtia, Giorgio Morandia, Jeff Koonsia.

Al-Thanien taideostojen yllä leijuu kuitenkin salaperäisyyden verho.

Kuningashuone ei koskaan vahvista ostojaan. Se hankkii taideteokset suoraan keräilijöiltä. Huutokauppaostot se hoitaa välikäsien kautta. Al-Mayassaa itseään ei taidehuutokaupoissa nähdä.

Kaikkein salaisinta tietoa tuntuvat olevan taideostoihin käytetyt rahasummat.

Kansainvälisissä lehdissä on esitetty erilaisia arvioita.

Brittiläinen The Guardian -sanomalehti uskoo kansainvälisiä asiantuntijoita, joiden mukaan Al-Mayassa ostaa taidetta vuodessa ainakin 600 miljoonalla punnalla. Se on noin 720 miljoonaa euroa.

Ostohuumaa on jatkunut jo kahdeksan vuotta.

Vaikka Qatarin taidehankintabudjetti olisi vain puoletkin tästä, se löisi mennen tullen maailman suuret taidemuseot.

Qatar käytti viime vuonna 50 kertaa enemmän taidehankintoihin kuin New Yorkin modernin taiteen museon MoMA. MoMA osti vuosina 2011–2012 teoksia taidekokoelmaansa 21 miljoonalla dollarilla.

Pohjoismaisista nykytaiteen museoista Kiasma saisi säästää 180 vuotta, jotta se saisi kasaan saman summan rahaa. Sen vuosibudjetti taidehankintoihin oli viime vuonna noin 400 000 euroa.

Al-Mayassan aikana taiteesta on tullut Qatarissa kansallinen statussymboli. Mutta mihin nämä kaikki aarteet päätyvät?

Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Palatsien seinille emiiriperheen iloksi tai julkisiin taidekokolmiin, johonkin QMA:n museoista tai gallerioista täällä Dohassa.

 

Emiirin tytär pitää erityisesti impressionistisesta taiteesta sekä länsimaisesta modernista taiteesta ja nykytaiteesta.

Suurten taideostojen lisäksi QMA sponsoroi avokätisesti merkittäviä kansanvälisiä taidenäyttelyitä. Yksi tällainen oli Damien Hirstin retrospektiivi Lontoon Tate Modern -museossa viime vuonna.

Qatarin kuningashuone kelpuuttaa vain parasta – ja kalleinta.

Ranskalaisen Le Figaro -sanomalehden mukaan sen kokoelmissa olisi Picassoa, muun muassa tunnettu maalaus Lapsi ja kyyhkynen. Myyntihinta 50 miljoonaa puntaa, eli noin 60 miljoonaa euroa.

Qatariin on päätynyt myös yksitoista amerikkalaisen Mark Rothkon teosta. Myyntihinta yli 310 miljoonaa dollaria.

Siellä tiedetään olevan myös kallein koskaan myyty Rothkon maalaus, White Center vuodelta 1950. Kuningashuone osti sen yli 70 miljoonalla dollarilla vuonna 2007. Ostohinta oli kolme kertaa suurempi kuin taiteilijan aiempi myyntiennätys.

Qatarin taideostot ovat suuruudeltaan ennennäkemättömiä kansainvälisillä taidemarkkinoilla. Al-Mayassaa on kritisoitu myös ylihinnoittelusta. Vauhti ei tunnu laantuvan.

Vuonna 2011 hän teki kansainvälisen taidemyynnin historiaa ja osti ranskalaisen Paul CézannenKortinpelaajat yksityiseltä kerääjältä 250 miljoonalla dollarilla, yli 190 miljoonalla eurolla. Kortinpelaajat (1892–1893) on tiettävästi kallein koskaan ostettu teos. Maalauksessa kaksi ranskalaista talonpoikaa, Cézannen naapureita, istuu kahvilan pöydässä ja pelaa korttia.

Teos on vain 45×57 senttimetriä, pienen tv-ruudun kokoinen. Hankinta vahvisti entisestään Qatarin johtavaa asemaa maailman taidemarkkinoilla.

Cézanne maalasi Kortinpelaajat-teoksestaan viisi versiota. Yksi niistä on New Yorkin Metropolitan-museossa, toinen Musée D’Orsayssa Pariisissa.

Qatarin omistama Kortinpelaajat on maalauksista ainoa, joka on yksityiskokoelmissa.

Mutta missä täällä se oikein on?

 

Fantastinen!” mies kehuu Hirstin näyttelyä. Näyttelyssä kävijä on intialainen insinööri Matthew Varghese, joka on asunut Dohassa kaksi vuotta. Mies seisoo Leviathan-nimisen haiteoksen edessä. Hai on seitsenmetrinen, löytynyt huuhtoutuneena Britannian rannikolta.

Leviatan-nimi viittaa mytologiseen merihirviöön. Hirstin Leviathan-teoksen voi tulkita myös ihmismielen pimeyden vertauskuvaksi, lukee tekstiplanssissa seinällä.

Miksi ihmeessä pieni muslimimaa satsaa miljardeja länsimaiseen taiteeseen?

”Qatar on nuori valtio”, Varghese vastaa nopeasti. ”Sillä ei ole mitään omaa. Ei myöskään vanhaa kulttuuria, kuten Euroopalla. Kaikki pitää tuoda ja ostaa muualta.”

Qatarin kulttuurin ohuuden aistii Dohassa joka paikassa. Suurella rahalla rakennettuja pilvenpiirtäjiä tököttää jonossa keskellä autiomaata.

Vielä 1980-luvulla Qatar oli takapajula. Maa eli helmenkalastuksella. Sitten löytyi kaasua ja öljyä.

Kuningashuone ymmärtää, ettei kaasua ja öljyä riitä loputtomiin. Öljyrahoja kannattaa sijoittaa. Se on myös oivaltanut, että nuori kansa tarvitsee vahvan identiteetin. Hallitsijat uskovat, että sen voi rakentaa taiteen ja rahan avulla.

”Me arvioimme itsemme uudestaan kulttuuri-instituuttiemme ja kulttuurisen kehityksemme kautta”, Al-Mayassa on sanonut.

”Aiemminhan muut ovat aina määritelleet, keitä me olemme.”

Selvää on, että Qatar haluaa taiteen mekaksi Lähi-idässä. Sen haaveissa on olla New Yorkiin, Lontooseen tai Pariisiin verrattava taidemetropoli omalla aluellaan. Se on kiihdyttänyt kilpailua muiden Persianlahden öljyvaltioiden kanssa.

Taidehankintoihin liittyvän salailunkin uskotaan osittain johtuvan siitä, ettei Qatar halua vuotaa tietoja kilpailijoilleen, kuten Abu Dhabille ja Dubaille. Myös ne panostavat tällä hetkellä suuriin museohankkeisiin.

Alueellinen herruus tuskin riittää Qatarille. Valtavien länsimaisten taidehankkeiden sponsorointi on myös hyvä keino kasvattaa kansainvälistä vaikutusvaltaa.

 

Al Riwaqin taidehallin ovelta on suora näköyhteys Islamilaisen taiteen mu­seoon. Kubistinen museo hohtaa meren yllä, pienellä saarella.

Al-Mayassa vihki museon käyttöön vuonna 2008. Se on Qatar Museums Authorityn lippulaiva, jota pidetään yhtenä viidestä parhaasta museosta maailmassa.

Museon islamilaisen taiteen kokoelma on häikäisevä. Mikään siellä ei tosin ole qatarilaista; uskonnollisen keskuksen asemaa Qatarilla ei ole koskaan ollut Lähi-idässä. Nämäkin aarteet ovat päätyneet tänne muista arabimaista.

Mutta kaikki täällä tuntuu olevan hienompaa kuin muualla.

Islamilaisen taiteen museon on suunnitellut tunnettu kiinalais-amerikkalainen arkkitehti I.M. Pei. Hänet tunnetaan Louv­ren lasisesta pyramidista. Qatar maksoi Peille museon suunnittelusta 600 000 puntaa, yli 700 000 euroa.

Pei on sanonut oppineensa suunnittelutyön aikana Dohasta yhden asian. Kaikki muuttuu täällä koko ajan, ja se antaa taiteilijallekin vapautta.

”Voit luoda oman muotosi”, arkkitehti on sanonut.

QMA on kuitenkin vaatinut arkkitehdeiltä, että nämä yhdistelevät muotokieleensä islamilaisia perinteitä. Se on myös ­Al-Mayassan tavoite, modernisoida qatarilaista nuorta kulttuuria sekoittamalla länsimaisia ja islamilaisia vaikutteita.

Islamilaisen taiteen museon ylimmässä kerroksessa sijaitsee Al-Mayassan työhuone. Siellä istuvat myös Christie’sin taidehuutokauppakamarilta palkatut neuvonantajat.

He jos ketkä tietäisivät, missä Cézanne on. Mutta heihin on hankala saada yhteyttä.

Toimistossa kukaan ei vastaa puhelimeen. Myöskään sähköposteihin ei vastata.

 

Pienen odottelun jälkeen Al Riwaqin taidehallin johtaja saapuu aulaan. Hän jää seisomaan katosta roikkuvien Hirstin luurankojen alle.

Missä täällä voisi nähdä Cézannen Kortinpelaajat-maalauksen?

Johtaja on hiljaa. Hän kiertelee hetken ja ihmettelee, eikö Cézanne löytyisi lähimuseoista tai -gallerioista. Ehkä tien toiselta puolelta, vanhasta kansallismuseosta?

Lopulta hän sanoo vaivaantuneena: ”Minulla ei ole oikeutta puhua lehdistölle mitään.”

Johtaja antaa numeron, johon voin soittaa. Se on Qatar Museum Authorityn, jota Al-Mayassa on johtanut vuodesta 2006.

Johtaja näyttää uupuneelta. Hän on ollut tehtävässä alle vuoden.

Qatar Museums Authorityn työntekijät joutuvat allekirjoittamaan tiukan vaitiolosopimuksen. Sananvapaus ei ole Qatarissa taattu edes taiteilijoille, tai museonjohtajille. Viime vuosina Islamilaisen taiteen mu­seon johtajat ovat vaihtuneet tiuhaan.

Tämä ei ole demokratia, vaan absoluuttinen monarkia, autokratia.

 

Kivenheiton päästä Al Riwaqista, Cornichen rantakadun toiselta puolelta, kuuluu jatkuva naputus.

Ulkomaiset siirtotyöläiset rakentavat qatarilaisille uutta kansallismuseota. Vanha on suljettu, siellä Cézanne ei siis voi olla.

QMA:n rahoittaman uuden kansallismuseon arkkitehti on ranskalainen Jean Nouvel. Nouvel on suunnitellut myös Abu Dhabiin Sayaartin saarelle nousevan Louvren satelliittimuseon, jonka kokonaisbudjetti on miljardin dollarin luokkaa.

Louvren valmistuminen on siirtynyt vuodesta 2012 vuoteen 2015. Myös sinne pitäisi tulla Picassoa, Monet’a, Gauguiniä.

Sayaartin saarella on työn alla myös amerikkalaisen arkkitehdin Frank Gehryn Guggenheim-museo. Senkin valmistuminen on siirtynyt vuosilla eteenpäin.

Urakoita ovat pitkittäneet työntekijöiden kehnot olot. Työmaille on kuollut useita siirtotyöläisiä.

Investoimalla nykytaiteeseen Qatar yrittää esittäytyä modernina ja avoimena muslimivaltiona. Positiivinen julkisuus tasoittaisi maan saamaa arvostelua siitä, että se rahoittaa arabikevään maiden islamistikapinallisia.

Vanhat lait istuvat tiukassa. Viime kesänä kolme Antiikin ajan alastonpatsasta palautettiin Dohasta Ateenaan ennen näytteillepanoa.

Qatarin taideinnostuksessa on myös idealismia. Al-Mayassan mukaan taide voi kaventaa länsimaiden ja arabimaailman välistä kuilua.

”Isäni sanoo usein, että saavuttaaksemme rauhan, meidän on ensin kunnioitettava muita kulttuureja”, hän on sanonut.

”Ihmiset lännessä eivät ymmärrä Lähi-itää. Heidän mielessään on vain bin Laden.”

 

Huhujen mukaan Qatar Museums Authority olisi rakentamassa Dohaan uutta nykytaiteen museota. Sen uumoillaan valmistuvan ennen vuoden 2022 jalkapallon MM-kisoja, joita Qatar isännöi.

Ehkä Cézannen Kortinpelaajat nähdään siellä – tai uudessa Kansallismuseossa vuoden 2014 lopulla?

Yritän vielä Helsingistä soittaa saamaani numeroon, tohtori Danalle. Hän kuuluu QMA:n johtoportaaseen ja vastaa organisaation strategisesta suunnittelusta ja markkinoinnista.

Soitan Danalle useina päivinä ja lähetän sähköpostia.

Mitään ei kuulu. SK