Helena Hietasen ja Jaakko Niemelän taide valaisee maailmaa uudesta näkökulmasta

Valo on taiteilijapariskunnan yhteinen materiaali.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Noin vuosi sitten Jaakko Niemelä havaitsi kotonaan Lallukan taiteilijatalon ateljeen seinällä välkkyvän, jännittävän valon. Sen synnyttivät aura-autojen oranssit vilkut, ulkona tehtiin lumitöitä. Hän alkoi innoissaan videoida liikettä seinällä. ”Vasta puolen tunnin kuluttua tajusin, että olisi varmaan pitänyt siirtää auto. Sakot tuli”.

Nyt oranssit valot ovat muun materiaalin joukossa osa hänen uutta teostaan Helsingin Taidehallin näyttelyssä. Siinä valo liikkuu seinillä ja lattialla, himmeänä tai kirkkaana, hitaana tai levottomana ja ärsyttävänäkin. Ikään kuin ulkona tapahtuisi jotain, mistä ei saa selvää, sanoo Niemelä. Katsojalle jää elettäväksi, mikä on se ”toinen”. Työn voi nähdä pelkästään valon liikkeenäkin.

”Jaakko havainnoi koko ajan valoilmiötä, näyttää, että näetkö tuon tuolla ja tuon”, Helena Hietanen sanoo.

Valon tarkkailusta on tullut heille yhteinen tapa. Se ruokkii kumpaakin, sillä valo on molempien taiteen materiaali. Siitä löytyy aina vain uusia puolia.

Nyt he ovat pystyttämässä yhteistä, takautuvaa näyttelyä. Sinne tulee kummankin aikaisempia teoksia sekä Jaakon uusi, koko kuvanveistosalin täyttävä installaatio. Yhdessä ja erikseen tehtyjä julkisia töitä on esillä omana kokonaisuutena.