René Magritte vuonna 1965, uransa huipulla. Mustan knallin hän pani päähänsä vain pyynnöstä.

Olipa kerran... Magritte

”Olen itse itselleni suurin mysteeri”, René Magritte on sanonut. Nyt belgialainen surrealisti opastaa meidät arvoituksensa äärelle Amos Rexissä.

René Magritte vuonna 1965, uransa huipulla. Mustan knallin hän pani päähänsä vain pyynnöstä. © MVPhotos / Album Premium

Kymmenen vuotta sitten tutustuin René Magritteen Brysselissä.

Olin lähtenyt etsimään vastausta Magritten mysteeriin eri puolilta Brysseliä lehtijuttua varten. Schaerbeekin hautausmaalta, keskustan kaduilta, taiteilijatarvikeliikkeestä, kasvitieteellisestä puutarhasta, olutbaareista, nimikkomuseosta ja hänen kotitalostaan Jettestä.

Pitkän matkan jälkeen tapasin René Magritten. Näin ainakin kuvittelen. Se tapahtui, kun oivalsin, että taiteilijan elämässä on usein yksi merkityksellinen tapahtuma, point of no return, jota ilman hänestä ei olisi tullut… no, tässä tapauksessa René Magrittea.

Magritten elämässä näitä tapahtumia oli useita, ainakin kolme.

 

Unenomaisessa La Mémoire -maalauksessa (1948) näkyy Magritten ihaileman Giorgio de Chiricon vaikutus. Unenomaisessa La Mémoire -maalauksessa (1948) näkyy Magritten ihaileman Giorgio de Chiricon vaikutus.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö