Hauras historia

Adel Abidin haastaa voittajien totuudet.

kuvataide
Teksti
Tero Miettinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun Ateneumin johtaja Susanna Pettersson ehdotti kaksi vuotta sitten näyttelyä maan perinteikkäimmässä taidemuseossa, Adel Abidin ei epäröinyt. Bagdadissa 1973 syntynyt Abidin pitää haastetta tärkeänä ja kiinnostavana, vaikka näyttelyn sovittaminen rakennuksen arkkitehtuuriin ja kokoelmien keskelle on vaatinut poikkeuksellisen paljon työtä. Yhdeksän teoksista on kokonaan uusia ja suunniteltu tilan ehdoilla, vain kaksi on tehty aiemmin. Mukana on videoita, installaatioita ja veistoksia.

Viimeksi Abidinin töitä on nähty Suomessa neljä vuotta sitten ja laajemmin Kiasmassa 2010. Nyt näyttely on temaattisesti yhtenäisempi.

Kun aiheet ovat sotien tuottama ahdinko, rasismi ja yhteiskunnallinen väkivalta, voisi kuvitella näkevänsä paatoksellista, raskassoutuista taidetta. Abidin kokee sellaisen herättävän liikaa torjuntaa. Hän houkuttelee pohtimaan karuja teemoja tekemällä teoksistaan helposti lähestyttäviä – sarkasmilla ja mainosmaisen terävällä kuvakielellä. Itse hän arvioi uusien teostensa olevan vakavampia kuin aiemmat. Lähtökohtia on löytynyt Suomen sisällissodasta ja Irakin historiasta.

Abidin tunnetaan parhaiten videoteoksistaan. Ilmaisu on huomattavan viimeisteltyä, ja tuotannoissa onkin mukana joukko muita ammattilaisia. Näyttelyn nimiteos History Wipes on kuvattu suurimmaksi osaksi iPhonella. Siinäkin on elokuvamainen tunnelma. Voittajien omiin tarkoituksiinsa vääristelemää totuutta pohtiva teos näkyy myös ulos museon yläkerran kuvanveistosalin ikkunasta.