Kuuluisa kuvataiteilija esitteli oman pussilakanan marketti­kansalle: ”Kukaan ei tullut tapaamaan”

Hannu Väisänen nukkui lapsena Suomen armeijan lakanoilla. Nyt hän suunnittelee niitä Finlaysonille.
Kulttuuri 22.5.2017 11:41

Taiteilija Hannu Väisänen Esi-isät-kirjan ja -näyttelyn avajaisissa Helsingissä Galerie Forsblomilla 9. maaliskuuta 2017. © VESA MOILANEN / Lehtikuva

Oulun kasarmilla lakanat olivat vankkaa tekoa, mallia Suomen Armeija.

Kuvataiteilija-kirjailija Hannu Väisänen muistaa ensimmäisen äitipuolen tyylin. Hän puki ylleen Marimekkoa. Pöytäliinat ja makuuhuoneen verhot olivat Finlaysonia, 1960-luvun rohkeaa geometriaa.

Kasarmilla koko kansan kankaita arvostettiin – ja vierastettiin.

”Ne kai koettiin Etelä-Suomen eliitin romppeiksi”, hän kertoo sähköpostitse kotimaastaan Ranskasta.

Nuoruudessaan Väisänen kopioi kuosien abstrakteja aiheita ensimmäisiin akvarelleihin. Nyt, 65-vuotiaana kuvataiteilijana, hänellä on omaa nimeään kantava mallisto Finlaysonilla.

Lähes 200-vuotiaalla yrityksellä on valtava, sadantuhannen kuosin arkisto. Mutta aikoinaan teollinen mittakaava saneli suunnittelua, ei taide. Kankaita painettiin massoille, moneen makuun.

Väisänen ei päätä yksin kuosiensa väreistä. Mutta muutoin kädet ovat vapaat.

”Ainakin näin tekstiiliurani alkumetreillä juuri ’taidetta’ on pyydetty”, hän kirjoittaa.

”En katso trendejä. Minun on oltava puhtaasti oma itseni.”

Sisustus, kodin estetiikka, vaikuttaa mielentilaan, sekä yöllä että päivällä. Väisänen väittää, että itse valittu, visuaalisesti kiinnostava pussilakana lisää hyvinvointia.

”Mutta ei lakana unta unettomalle anna, sen tiedän minäkin.”

”Nykytaide ujostuttaa, pelottaa.”

Väisänen on halunnut demokratisoida taidettaan, tuoda sen pääkaupungin gallerioista, ”eliitin kutupaikoista”, lähiöiden makuuhuoneisiin, pussilakanoissa.

”Tämä oli harras toive.”

Hän markkinoi ensimmäistä mallistoaan marketkierroksella. Mutta pariisilaistunut taiteilija ei kiinnostanut, ”kukaan ei tullut tapaamaan”. Ei vaikka ”rumpua pärisytettiin”.

”Taiteen demokratisointi on kenties vaikeampi kuin kuviteltiin. Varsinkin nykyisessä taloudellis-poliittisessa tilanteessa.”

Uudella Esi-isät-mallistolla on yhteys hiljattain ilmestyneeseen Esi-isät-kirjaan. Kirjailija Väisänen elää erilaisessa suhteessa yleisöön kuin kuvataiteilija tai tekstiilisuunnittelija Väisänen.

”Kirja on todellakin koko kansan asia. Jokaisella saa ja pitää olla mielipide kirjoista ja kirjapalkinnoista.”

”Kuvataiteeseen sen sijaan puuttuu harva. Nykytaide ujostuttaa, pelottaa.”

Hän uskoo yhä, että tekstiilit voisivat olla uusi tapa kommunikoida taiteilijan ja kuluttajan välillä.

”Mutta sitä maaperää pitää muokata, ja voimaperäisesti.”

”Kumota ennakkoluuloja siitä, että parempi väki tulee komentamaan ja korjaamaan makutottumuksia.”

Tekstiilitaiteilijana hän on uransa alussa.

”Toivoisin vielä joskus voivani suunnitella ihan aitoa metritavaraa. Kuosia, jota ostaja saisi muokata omia tarkoituksiaan varten.”