Sinivuokko kukkii varhain, koska se kasvattaa nuppujaan jo syksyllä. Kotitilan lähellä sekametsikössä sinnittelee pieni tupas, jota Rantala käy kuvaamassa.

Kukintojen aika

Kun valo on hieno, kuvaaja Taru Rantala lähtee ulos. Hän etsii luonnosta asetelmia, jotka ovat pian jo kadonneet.

Sinivuokko kukkii varhain, koska se kasvattaa nuppujaan jo syksyllä. Kotitilan lähellä sekametsikössä sinnittelee pieni tupas, jota Rantala käy kuvaamassa. © Taru Rantala
Kulttuuri 26.07.2019 06:00
kuvat Taru rantala Teksti Wilhelmiina Palonen

Ensimmäinen kirja Suomen kasveista ilmestyi vuonna 1673. Sen kirjoitti lääketieteen professori Elias Tillandz. Lähes 200 vuotta myöhemmin kansantieteilijä H. A. Reinholm tuskaili, miksei kukaan ole Tillandzin jälkeen ”Suomen ihanaita hempukkaisia korjannut ja suojellut”.

Huoli oli turha. Suomalaisuusaate herätti kiinnostuksen kukkiinkin.

Runonkeruumatkoillaan Elias Lönnrot jätti välillä runot, koska häntä ”huvitti kerätä kasveja, joita oli saatavissa”. Hän kokosi kasvien nimiä ja loi kasvitieteeseen suomenkielisiä sanoja, kuten hede, emi ja luotti. Nimistö oli tärkeää siksikin, että kansaa piti pulavuosina valistaa luonnonravinnosta. Ilman yhteneviä nimiä sattui sekaannuksia.

Pikkuhiljaa kasveista tuli muotiharrastus, jonka katsottiin edistävän muun muassa tyyneyttä. Lars Levi Laestadiuskin (1800–1861) keräsi kasveja kunnes päätyi siihen, että keräys herättää ”kunniaperkeleen”.

Sisältö