Kulttuurivaikuttaja, poliitikko Claes Andersson on poissa – ”Elämän rikkaus syntyy vastakohtien ja ristiriitojen jännitteistä”

Kulttuuri 24.7.2019 10:38

 

Kulttuurin ja politiikan pitkäaikainen vaikuttaja Claes Andersson on menehtynyt pitkäaikaiseen sairauteen, omaiset kertovat STT:lle. Andersson oli kuollessaan 82-vuotias. Suomen Kuvalehti julkaisee uudelleen tekstin vuodelta 2014. Se on osa juttua, jossa seitsemän suomalaista vastaa kysymykseen elämän tarkoituksesta. 

 

Mikä on elämän tarkoitus, Claes Andersson?

”Elämämme tarkoitus on häviäminen. Kun olemme poissa meitä ei enää ole, ei edes poissaolona tai tyhjyytenä, eikä kenenkään muistissa.

Kaikki jonka aistimme, muistimme, varastoimme, kuvasimme, tunsimme, vihasimme ja rakastimme katoaa meidän mukanamme. Elämämme tehtävä on toteuttaa olemassaolomme tarkoitus, joka on katoaminen.

Meidän tulee totuttautua olemaan kuolleita, sanoo Gustaf Fröding, suuri ruotsalainen runoilija. Mikäli me kiellämme oman kuolemamme me samalla kavennamme elämänkokemuksemme, teemme siitä köyhemmän, ahtaamman ja pinnallisemman.

Mutta vaikka elämämme tarkoitus on kuolema ja sen väistämättömyyden hyväksyminen, tämä ei tarkoita että elämämme olisi surujen ja kärsimysten vaellus, Via Dolorosa.

Päinvastoin.

Elämän rikkaus syntyy vastakohtien ja ristiriitojen jännitteistä. Kaikki elollinen pitää sisällään vastakkaisia voimia. Sisäiset ristiriidat, vastakohdat ja ambivalenssi, kuuluvat olemassaolon perusominaisuuksiin. Hyvä ja paha, Jumala ja Saatana, pyhyys ja saastaisuus, Eros ja Thanatos, valo ja pimeys, rakkaus ja viha – nämä ovat elämän vastakohtia ja muodostavat kokemusten ja tunteiden rikkaan kirjon.

Miten voisimme kokea onnea ja iloa jos emme olisi kokeneet surua ja synkkyyttä?

Eikö rakkauteen ja kiintymykseen aina liity menettämisen uhka ja tuhon varjo?

Onko kauneutta olemassa ilman sen vastakohtaa?

Kun kevät ja valo saapuvat maahamme, voisimmeko iloita ilman että olemme ensin eläneet läpi syksyn ja talven kylmyyden ja pimeyden?

Silloin kun elämä soljuu ja kaikki on hyvin emme yleensä mieti omaa onnellisuuttamme tai elämän tarkoitusta. Silloin me vain olemme ja elämme sen enempää ihmettelemättä mitä kaikki tämä tarkoittaa.

Ei onnellinen ihminen kysele onnensa perään.

Toisin on silloin kun elämä koettelee ja ahdistaa meitä, kun läheinen ihminen kärsii, kun sairastumme tai joudumme vaikean konfliktin tai kriisin puristukseen.

Silloin joudumme kysymään: Miksi juuri minä? Onko tällä kivulla ja kärsimyksellä joku tarkoitus? Mistä haavoista minut on tehty?

Se mikä ei tapa parantaa, on tapana sanoa. Olen asiasta eri mieltä. Se mikä ei tapa kuitenkin vahingoittaa ja katkeroittaa meitä.

Jokainen elämä on yhtä pitkä, kestää syntymästä kuolemaan. En näe siinä muuta tarkoitusta kuin kaiken sen kohtaaminen mikä vastaamme tulee.

Tarkoitus on iloita, nauttia, rakastaa, tehdä työtä, kohdella muita ihmisiä yhtä hyvin kuin itseämme, ja hyväksyä ikääntymiseen liittyvä luopuminen.

Ja muistaa iloita lapsista ja heidän lapsistaan ja sitten tyynesti kuolla kun sen aika on.”