Myös muulloin kuin pääsiäisenä

Kotimaista karitsaa etsivä joutuu näkemään vaivaa.

gourmet
Teksti
Jari F. Lampén
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pääsiäisen alla lehtien ruokasivuilla aletaan hehkuttaa karitsaruokia, ja mikäs siinä – sesonkeja kannattaa noudattaa. Paitsi että karitsa ei ole Suomessa pääsiäisenä parhaimmillaan.

Pääsiäislampaan perinne tulee juutalaisesta traditiosta, jossa vietetään keväistä pesah-juhlaa muistona Egyptin orjuudesta vapautumisesta noin 1200-luvulla eaa.

Kristillisessä pääsiäisessä lampaan yhdistäminen juhlaan juontaa kreikkalaiseen kulttuuriin ja Välimeren ruokapöytiin. Lammasta käytettiin pääsiäisruokana Etelä- ja Keski-Euroopassa jo 600-luvulla.

 

Suomessa iso enemmistö karitsoista syntyy keväällä ja viettää pääosan elämästään laitumella. Teuraskokoiseksi karitsa on kasvanut noin puolessa vuodessa.

Syksyllä teurastamoissa on kuitenkin ruuhkaa eikä karitsoja oteta teurastettaviksi, jos lihalle ei näytä olevan markkinoita. Osa lihataloista pakastaa viuluja ja paisteja varastoon, sillä pääsiäisenä niiden kysyntä ylittää tarjonnan. Muille ruhonosille ei vastaavaa kysyntää ole.

Kaupat puolestaan pyrkivät vastaamaan pääsiäisen kysyntäpiikkiin uusiseelantilaisella pakastetulla karitsalla.

Jos kasvattaja joutuu ottamaan lampaat ja karitsat sisään talveksi, syntyy kustannuksia. Lisäksi karitsat alkavat rasvoittua, sillä rehussa on enemmän energiaa kuin laidunravinnossa, ja sisällä lampaat liikkuvat vähemmän.

Suomenlampaan liha rasvoittuu kalvojen välistä, joten rasvan voi paloiteltaessa poistaa.

Parhaimmillaan kotimainen karitsa olisi itsenäisyyspäivän tietämillä. Suomenlammas voi kuitenkin tulla tiineeksi koska tahansa, eli jos kysyntää olisi, olisi pian myös tarjontaa.

 

Suoramyynti on sekä kuluttajalle että kasvattajalle useimmiten paras vaihtoehto. Rahtiteurastus tarkoittaa, että teurastamo ei osta karitsoita kasvattajalta, vaan teurastaa, leikkaa ja pakkaa ne kasvattajan lukuun, ja tämä vastaa itse lihan myynnistä.

Osa suoramyyntiä harjoittavista lampureista kuljettaa itse lihoja asiakkaille tai myy niitä Facebookin Reko-lähiruokarenkaiden kautta, osa on puolestaan perustanut tilamyymälän, josta asiakkaat noutavat tuotteet itse.

Enimmäkseen tarjolla on valmiita lihalajitelmia, mutta halutessaan asiakas voi ostaa kokonaisen tai puolikkaan karitsan paloittelemattomana.

”Rosvopaistinkin tekijät ovat siirtyneet enimmäkseen lampaanviuluihin, koska ne kypsyvät kokonaista ruhoa nopeammin”, sanoo Tuusulassa lampaita kasvattava Marjo Paakki.

 

Lihalajitelmia ostavat kuluttajat ovat yleensä gastronomian harrastajia, jotka osaavat tehdä ruokaa alusta pitäen. Puolikkaan karitsan lihat sisältävä lajitelma mahtuu yhdelle pakastimen hyllylle ja painaa noin yhdeksän kiloa.

Karitsalle on tarjolla kolmea erilaista leikkuutapaa käyttötarkoituksen mukaan. Peruspaloittelussa on mukana isoja kokonaisia kappaleita, kun taas grillipaloittelussa lapa ja viulu on sahattu viipaleiksi. Herkkupaloittelussa jauhelihan osuus on suurin.

6–12 kuukauden ikäisen karitsan liha on valmiiksi mureaa, eikä sitä tarvitse raakakypsyttää. Se ei myöskään huonone pakastamisessa, kunhan pakastusaika pysyy tolkullisena.

Kypsytysajat riippuvat ruhon osasta, mutta sitkeimmätkin osat, kuten potkat, kypsyvät noin kolmessa tunnissa. Fileet ja kyljykset valmistuvat muutamassa minuutissa.