Klaus Härö tarttui ruotsalaisten kipupisteeseen

Kulttuuri 9.3.2007 12:05

Suomalainen ohjaaja Klaus Härö tarttui Ruotsin historian kipupisteeseen perjantaina ensi-iltaan tulevassa elokuvassa Uusi ihminen.

Edes Ruotsin taival hyvinvointivaltioksi ei ole taittunut puhtain paperein. Kuten monessa muussakin maassa, myös siellä viranomaiset alkoivat 1930-luvulla steriloida naisia, jotka olivat köyhiä tai sairaita. Lisää sosiaaliavun varassa eläviä asukkaita ei haluttu puhuttiin ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta ja köyhien hoidosta. Steriloinnit jatkuivat aina vuoteen 1975 asti.

Elokuva sijoittuu 1950-luvun alkuun. Päähenkilö, 17-vuotias Gertrud, asuu köyhässä perheessä isänsä ja seitsemän pikkusisaruksen kanssa. Äidin kuoltua kunnan viranomaiset päättävät sijoittaa lapset kasvateiksi, mutta Gertrud on liian vanha. Koska hän on sikiävää sukua, hänet päätetään sijoittaa nuorten naisten työkotiin Odenslundiin. Lippu työkodista vapauteen on sterilointi, ”lahtaus”, kuten tytöt sitä nimittävät.

Uuden ihmisen on käsikirjoittanut ruotsalainen Kjell Sundstedt, joka käsikirjoitti myös Härön esikoiselokuvan Näkymättömän Elinan.

Elokuva perustuu löyhästi tositapahtumiin. Gertrudin hahmon taustalla on Sundstedtin äidin ja tämän sisarusten kohtalo. Käsikirjoittajan onneksi hänen äitinsä karkasi Tukholmaan eikä totellut viranomaisia.

”Uusi ihminen on kostoni vääryyksistä, joiden kohteeksi nuoret, viattomat ihmiset ovat joutuneet. Rotuhygieeniset aatteet, ylimielinen hyvä tahto ja silkka ahneus tuhosivat monta elämää”, Sundstedt on sanonut.

Ruotsalaiskriitikoilta kehuja

Vaikka aihe on ankea, ei Härö halunnut tehdä elokuvasta sellaista. Hän luonnehtii Uutta ihmistä klassiseksi vahvaksi naiselokuvaksi, jossa naiset joutuvat hädän hetkellä luottamaan toisiinsa ja itseensä. Ehkä siksi tarinan mieshahmot, kuten julma lääkäri, jäävätkin hiukan stereotyyppisiksi.

”Elokuva ei yritäkään dokumentoida kaikkea. Halusimme kuvata historiaa alhaalta päin, uhrien näkökulmasta, ehkä se kertoo silloin myös jotain itse ajasta”, Härö pohjustaa.

Uuden ihmisen Ruotsin ensi-ilta oli 23. helmikuuta. Muun muassa Svenska Dagbladet antoi elokuvalle täydet viisi tähteä. Kriitikon mukaan Härö vahvistaa kolmannella elokuvallaan ennestään asemaansa sodanjälkeisen Ruotsin suurten ja vaikeiden asioiden rohkeana kuvaajana.

”Olin ajatellut tehdä nykyaikaan sijoittuvan komedian, mutta tämä tarina ei jättänyt minua rauhaan. Aluksi en uskaltanut tarttua aiheeseen, koska se vaikutti liian rankalta, mutta lopulta minulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja. Tämä oli selvästi paljon tärkeämpi kuin muut käsikirjoitukset, joita olin lukenut. Jos minun pitää jaksaa elää tarinan kanssa pari kolme vuotta, on siinä oltava todella potentiaalia.”

Yllättävän köyhä Ruotsi

Härö kertoo yllättyneensä elokuvaa tehdessä, kuinka ankeaa Ruotsissa on ollut 193050-luvuilla.

”Olin ajatellut, että Ruotsissa pullaa ja voita on aina riittänyt niin kuin Astrid Lindgrenin kirjoissa. On siellä sellaistakin ollut, mutta myös paljon köyhyyttä. Viranomaisilla oli iso ongelma miettiä, mitä tehdä kun kaikkia ei voi auttaa. Sitten kun hoksataan keino, siinä kävellään helposti ihmisten yli. Ajateltiin, että maa kehittyy, kun syntyy vain elinkelpoisia lapsia.”

Ruotsissa sterilointi oli periaatteessa vapaaehtoista toisin kuin esimerkiksi Suomessa, mutta tosiasiassa tyttöjä usein painostettiin leikkaukseen.

Härön mielestä ei kuitenkaan saa ajatella niin, että ihmiset olivat silloin jotenkin tyhmempiä.

”Yhtä lailla meidän ratkaisujamme saatetaan päivitellä viidenkymmenen vuoden kuluttua. Olemme samanlaisten ongelmien edessä. Kjell (Sundstedt) on sokea. Parinkymmenen vuoden kuluttua vanhemmat saavat luultavasti tietää etukäteen, että poika sokeutuu 40-vuotiaana. Heiltä voidaan siis kysyä, haluavatko he synnyttää poikaa ollenkaan.”

Teksti Sanna Nikula, STT

Aiheesta lisää
Klaus Härön Hän-muotokuva (SK 39/2005)