Viholliskuvien aika

Vuonna 1918 ei mietitty, mitä oltiin tekemässä.

Tietokirja 16.02.2018 06:00
Laura-Kristiina Moilanen

Punavankeja Tampereen torilla huhtikuussa 1918. © OM arkisto

Suomen sisällissodan uhrit ja traumaattiset jäljet vaativat edelleen tutkimista ja ennen kaikkea niiden tunnustamista. Tuore artikkelikokoelma valaisee monipuolisesti sotaa edeltänyttä aikaa, sotaa ja sen seurauksia.

Rikki revitty maa kokoaa monipuolisesti ja uusia tutkimuksellisia avauksia hyödyntäen sisällissotaa edeltänyttä poliittista ja yhteiskunnallista taustaa ja aatemaailmaa sekä sodan seurauksia ja muistamista. Teos on selkeästi kirjoitettu ja laajasti kuvitettu.

Miksi vuonna 1918 sodittiin, kun suomalainen yhteiskunta oli kuitenkin verrattain yhtenäinen? Pertti Haapala toteaa maassa vallinneen jo itsenäisyyttä edeltäneinä vuosina niin vahvat viholliskuvat ja suuret odotukset tulevasta, että oltiin tilanteessa, jossa suomalaiset eivät saaneet konsensusta aikaan mistään. Monikaan ei miettinyt, mitä oltiin tekemässä. Valkoisella puolella turvattiin vanhaan venäläisvihaan sekä sodan aikana että sen jälkeen. Sodalla oli tuhoisat seuraukset: 36 000 suomalaista menetti henkensä. Heistä 12 500 oli vankileireillä kuolleita punaisia. Vankileirien todellisuus oli järkyttävä huonon hygienian, nälän ja suuren tautikuolleisuuden vuoksi, mutta tätä tietoa ei vuonna 1918 haluttu julkisuuteen.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Valinnat
Kirjallisuus

Ellen Thesleff -kirjabuumi ei ole silkka sattuma.

KUVATAIDE

Meret Oppenheim ei ole yhden teoksen klassikko.

Runokokoelma

Markku Into kirjoitti viimeiset runonsa palvelutalossa.

Musiikki

Aki Rissanen ei soita tavallista pianojazzia.

TEAttERi

Esko Salminen sähköistää perhedraaman.

PELITÄRPIT

Sisältö