Tyttö ja susi kohtaavat

Arvio: Vuokko Sajaniemen Pedot on myös hieno nuoren tytön kasvutarina.

kirja-arviot
Teksti
Kaisa Neimala
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pyhä Maria Egyptiläinen, Vuokko Sajaniemen hienon esikoisromaanin Pedot keskeinen pyhimys, rakasti sisäistä tuskaa eikä pelännyt hehkuvaa erämaata. Pienen itäsuomalaisen taajaman koulutyttö Maria on hänkin hyväksynyt erämaan; Sajaniemi kuvaa sekä laajoja näkymiä että tarkasti poimittuja pieniä maiseman palasia syrjäisistä metsistä, kallioisilta mäiltä, soilta ja rannoilta.

Pelättävää on eri ihmisille runsaasti tarjolla, koettuna tai huhujen varassa kulkeneena. Veden pinnan alla voi piillä vaara, sukeltaminen pelottaa. Autot ”ajavat ohi, ja läpi ja päältä”. Paniikkikohtaukset voivat yllättää. Elimistöä raastaa nimetön kipu. Itärajan takaa leviää pelottava metsäpalojen savu, ja idästä on aikoinaan tullut susijahtiin pistäväsilimäsiä, suen näkösiä miehiä, kakarat pelekäs. Nyt susia metsästetään oman kylän kiihkein voimin. Susien aiheuttama uhka sekä yhdistää että erottaa romaanin henkilöitä.

Pedot ei suinkaan ole pelkkä pelkoluento. Sajaniemi kehittelee nuoren tytön kasvamisen ympärille täyteläisen elämänympäristön. Siinä näkyvät omat ja toisista havaitut pelot, kehittyvät suhteet ja pysyvät aatteet. Marian aate on ortodoksinen uskonto ja tehtävä kuorolaulu kirkossa. Kirjailija luottaa lukijoihinsa ja jättää lukuisat ortodoksiseen terminologiaan kuuluvat sanat selittämättä – eihän Marian tarvitse niitä itselleen selittää, felonia, kadiloa, ponomaria, soleaa.

Kerronnan kieltä elävöittävät myös hienot raamattusitaatit lukujen alussa ja säästellen käytetyt erehtymättömät repliikit itäisillä savolaismurteilla. Kyllä kajahtaa elämältä, kun hymysuinen Maria mainitsee isälleen: ”Hölömö!”