Surmaten ja suudellen
Venäjää lapsen ja aikuisten silmin.
Kertomuskokoelman Meidän tsaarimme väkeä nimi on sitaatti Nikolai Leskovilta, 1800-luvun kirjailijalta, venäläisistä venäläisimmäksi luonnehditulta.
Leskovin jälkeisinä aikoina on tarjolla havainto- ja kuvailukykyiselle kirjailijalle loppumattomiin vaihtelevaa venäläistä väkeä. Kertomuksissa ollaan maailmansodan tällä puolen. Tsaari otsikossa houkuttelee etsimään myöhempiä valtaan päätyneitä, mutta kuvattavana on ”meidän tsaarimme vähäinen väki” niin kuin Ulitskaja kauniissa esipuheessa mainitsee. He seurailevat elämän näkymää ”niska kyyryssä. Ihastellen ja rähinöiden, toisiaan surmaten ja suudellen.” Arja Pikkupeura on suomentanut kertomukset eloisasti, jotenkin ihastuttavan itäisesti.
Kertojapersoonan Ulitskaja on onnistunut jättämään kertomusten ulkopuolelle. Muutamaan kertaan tapaamme hänen puolestaan puhumassa pienen Zenja-tytön, jonka avulla tekijä sanoo kiertävänsä omat ärsyttäviksi käyneet näkökulmansa, arvostelmansa ja mielipiteensä. Zenja ihmettelee maailman typeryyttä, salaisuutta, valhetta ja ihanuutta.
