Sisällissodan ehdoilla

Heidi Köngäs yhdistää historiaa ja nykypäivää.

Romaani 09.02.2018 06:00
Pauliina Eriksson

Heidi Köngäs: Sandra. 285 s. Otava, 2017.

Sata vuotta sitten Suomesta löytyi monta torpanemäntää. Heidi Köngäksen romaanin nimihenkilö on eräs heistä. Sandra on tottunut elämän kovuuteen jo pienenä huutolaislapsena. Avioliitto on kuitenkin onnellinen, torppa rakentuu ja lapsia syntyy. Romaanin puolivälissä sisällissota vie aviomiehen ja jättää Sandran oman elämänsä sivustakatsojaksi, joka joutuu selviytymään yksin viiden lapsen kanssa.

Monen muun kirjailijan tavoin Heidi Köngäs on kääntänyt katseen vuoden 1918 tapahtumiin. Kyyti on kylmää.

Köngäs on parhaimmillaan tunnetilojen kuvaajana ja sanojen asettelijana. Hän näyttää lukijalle Sandran surun, epätoivon ja päättäväisyyden riipaisevasti, pienin yksityiskohdin. Nälkä, hätä ja sodan järjettömyys ja julmuus välittyvät kouriintuntuvina.

Köngäs ei kuitenkaan näytä luottaneen siihen, että Sandran tarina riittää ja kantaa. Romaanin kertojina toimivat myös hänen kälynsä Lyyti sekä tyttärentytär Klaara, joka löytämiensä muistikirjojen kautta käy läpi isoäitinsä elämää.

Näkökulman vaihtelu tekee kerronnasta hajanaista, eikä Klaaran oman elämän pohdintaa motivoida kunnolla. Teoksessa on mittaansa nähden liikaa aineksia, joista osa jää pintaraapaisuiksi.

Romaanin ensimmäinen luku näyttää suomalaiselle kansanluonteelle ominaisen hiljaisuuden vaatimuksen.

”Tuska pitää purra ikeniin”, Sandra huutaa anopilleen Maijalle. Hiljaisuus antaa raamit olemiselle, ja vain siten voi pysyä kasassa.

Valinnat
Kuvataide

Berlinde De Bruyckere ei teurasta hevosia taiteen vuoksi.

Teatteri

Shakespeare-komedia huvittaa tasapaksusti.

ELOKUVA

Rakkaudettomuus näivettää porvarissukua.

Levytärpit

ROMAANI

Vaellusreitillä henkensä uhalla.

Sisältö