Hitaasti sulavaa

Lea Liinu Tajakka kirjoittaa elämän taitekohdista.

NOVELLIKOKOELMA 18.05.2018 06:00
Artemis Kelosaari
Lea Liinu Tajakka: Saattajat. 217 s. Kirjokansi, 2017.
Lea Liinu Tajakka: Saattajat. 217 s. Kirjokansi, 2017.

Yksi lukemiskerta ei riitä. Ei yhdelle novellille eikä aina edes yksittäiselle virkkeelle. Niin hitaasti aukeaa lukijalleen Lea Liinu Tajakan lyhytproosa kokoelmassa Saattajat. Kieli on raskassoutuista, koukeroista ja paikoin vaikeatajuista – ja minä sentään arvostan luovien kielikuvien värittämiä pitkiä virkkeitä. Novellien pohjimmainen teho ei kuitenkaan ole siinä mitä sanotaan, vaan mitä jätetään sanomatta. Taidokkaasti Tajakka kuvaa ihmiselämän taitekohtia ja jättää niiden taakse kokonaisia kohtaloita, pinnanalaisia jäävuoria. Yhdistettynä vuolassanaisuuteen lopputulos on usein vähintään monitulkintainen, varsinaista kirjallista slow foodia.

Miljöön ja henkilöiden tasolla Saattajat on kansantajuinen. Tajakka kirjoittaa niin sanotuista tavallisista ihmisistä, usein keski-ikäisistä ja vanhemmista naisista ja miehistä, joihin voisi törmätä maakuntakaupungin kaupan kassajonossa. Maaseutu ja kaupunki ovat tasapuolisesti läsnä. Eräs novelli hyödyntää Pohjois-Karjalan murretta kauneimmillaan.

Valinnat
ESSEEKOKOELMA

Siperia opettaa sotaa ja kirjallisuutta.

ROMAANI

Jörn Donner kuvittelee loput.

Musiikki

Susana Baca vaalii niin mennyttä kuin nykyistä Perun kulttuuria.

näyttely

Salon Herb Ritts -näyttelystä ei puutu glamouria.

Muotoilutärpit

Kolme designpoimintaa.

Sisältö