Rosa Liksom käyttää valttejaan ja panee miettimään: Mihin katsoisi, kun historia höykyttää aivan puhki?

Arvio: Everstinnan musta huumori ja täyteläinen murre tekevät kerronnasta jäljittelemätöntä.
Kirjat 12.11.2017 15:06
Outi Hytönen

Rosa Liksom: Everstinna. 195 s. Like, 2017. © Like

Rosa Liksom lyö valttikorttinsa pöytään uudessa romaanissa. Suomen historia ja aika höykyttävät päähenkilön aivan puhki. Lukija joutuu miettimään, miten päin olisi, mihin katsoisi, mitä ajattelisi.

Tarina kertoo alkuvoimaisella murrekielellä lappilaisesta naisesta, jonka elämän kulku määräytyy sotien ja nuoressa Suomessa vellovien aatteiden kautta. Avioliitto 28 vuotta vanhemman everstin kanssa muuttuu jatkosodan päätyttyä väkivaltaiseksi. Nainen ehtii vielä kirjailijaksi ja uuteen liittoon nuoren Tuomaan kanssa.

Juha Seppälä pohti Parnassossa (5/2017), miksi suomalaisen kirjallisuuden naiset rakastuvat natseihin. Liksomin päähenkilö on itsekin natsi ja fasistien ihailija. Miten häneen tulisi suhtautua? Tällä vuosituhannella julkaistuissa Suomen sodista kertovissa kirjoissa arvioidaan jatkuvasti, millä perusteella nykyhetkestä käsin voi arvostella menneitä tekoja.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.