Inhorealismin aika

Arvio: Maailmanpolitiikan tuntija on terävä mutta hieman vaikeaselkoinen kirjoittaja.

tietokirja
Teksti
Teppo Tiilikainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Maailmanpolitiikan myllerryksen 300-sivuiseen kirjaan pakannut Mika Aaltola on haukannut ison palan. Mutta se kuuluu tietysti hänen toimenkuvaansa Ulkopoliittisen instituutin globaalin turvallisuuden tutkimuksen vetäjänä ja alan käytetyimpänä lausunnonantajana.

Aaltolan Poutasään jälkeen muistuttaa, että kylmän sodan jälkeen puhjenneeseen poutasäähän liittyi suuria toiveita geopoliittisesti merkittävien valtioiden, kuten Venäjän ja Kiinan demokratisoitumisesta.

Poutasäätä kesti 18 vuotta, Krimin valtaukseen saakka. Suomen on ollut vaikea havahtua uuteen todellisuuteen. Aaltola korostaa tarvetta kansainvälisen politiikan tarkasteluun inhorealistisemmalta pohjalta.

Aaltola ei usko suursodan puhkeavan lähivuosina. Suurvaltojen kamppailu kanavoituu kauppa- ja energiapolitiikkaan sekä informaatiovaikuttamiseen. Kirja kertaa Venäjän tekemiä tietomurtoja Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Saksassa. Myös Suomen ulkoministeriön sähköpostiliikenteen hakkeroinnin jäljet johtavat Venäjälle.

Aaltola suhtautuu suorasukaisen kriittisesti Kekkosen ajan ulkopolitiikkaan, mutta ei esitä vaihtoehtoja. Venäjän nykyisen Suomi-strategian hän näkee modernisoituna versiona Neuvostoliiton suhteesta Suomeen.

Aaltola kehottaa päättäjiä valppauteen. Hän kirjoittaa kiinnostavasti rahanpesusta ja liittää jääkiekkojoukkue Jokerit sekä Airiston helmen tällaisiin operaatioihin.

Kirja sisältää monia teräviä huomioita maailman menosta. Laaja-alainen asiantuntija ei valitettavasti ole kirjoittajana samaa tasoa. Aaltola rakentaa isoa kuvaa kuorruttamalla kehityskulkuja kehittelemillään termeillä. Pahimmillaan tuloksena on vaikeaselkoista käsitepuuroa.

Kirjan lähestymistapa on teoreettinen. Teksti kaipaisi yksityiskohtia ja konkretiaa kiinnostaakseen suurta yleisöä.