Parnasso: Sinkkunainen säheltää kemuissa ja kamppailee työpaineiden kanssa – Aikansa Chick lit vetosi jo 1920-luvun lukijoihin

Osa kirjoista oli niin hauskoja ja sujuvia, että niitä epäiltiin miehen kirjoittamiksi. Eihän nainen voinut olla hauska.
Kirjat 18.4.2021 18:00
Laura Honkasalo
Naiset nauttivat virvokkeita 1930-luvun alussa.
Naiset nauttivat virvokkeita 1930-luvun alussa.

Teksti on julkaistu alun perin Parnasso-lehden numerossa 2/2021. Suomen Kuvalehti julkaisee Parnassossa ilmestyneitä tekstejä uudelleen verkossa.

Mielikuvissamme suomalaista 1920-luvun kirjallisuutta hallitsevat Tulenkantajat, jotka julistivat että Suomen pitää pyrkiä irti korpikulttuurista, kohti modernia eurooppalaisuutta. Varsinkin suomenruotsalaisessa runoudessa näkyi tuolloin modernismin virtaus, mutta suomenkieliseen proosaan se ehti vasta 1950-luvulla.

Sitä ennen modernismi näkyi kaunokirjallisuudessa aihevalinnoissa: kuvattiin urbaania arkea, uudenlaisia huvituksia jazz-tanssiaisista kabaree-esityksiin, naisen itsenäistymistä ja oikeutta omaan uraan. Mika Waltari kuvasi aikakauden nuorten ihmisten hapuilua esikoisromaanissaan Suuri illusioni (1928).

Samaan aikaan kun Tulenkantajat tuulettivat taidemaailman ilmapiiriä, ilmestyi yhä enemmän ajanvietekirjallisuutta. Termi kattoi mitä erilaisimpia teoksia: Zane Greyn lännenseikkailut, ritariromantiikan, siirappiset rakkaustarinat sekä rikos- ja kauhuromaanit. Kriitikko Eino Railo puhui kelloromaaneista, sillä joitakin ajanvietekirjoja kaupiteltiin kylkiäisten kanssa: ostaja sai myös rannekellon.