Parnasso: Kirjamessut haisevat tupakalle, eiliselle viinalle, itsekehulle ja teeskentelylle – mutta Turussa ne tuntuvat raikkailta

Suomalaista kulttuuria vaivaa vihamielinen tasapaksuus, keskiluokkaistuminen, joka uhkaa niin messuja kuin lukemistakin, kirjoittaa Ville Hytönen.
Kirjat 24.10.2021 20:45
Ville Hytönen
Kirjamessujen tärkeimmät hetket ovat joutavuuksien rupattelussa. Kuva Helsingin Kirjamessuilta 2019.
Kirjamessujen tärkeimmät hetket ovat joutavuuksien rupattelussa. Kuva Helsingin Kirjamessuilta 2019. © TIMO JAAKONAHO / Lehtikuva

Teksti on julkaistu alun perin Parnasso-lehden numerossa 5/2021. Suomen Kuvalehti julkaisee Parnassossa ilmestyneitä tekstejä uudelleen verkossa.

 

En voi kuvitella rehellistä kirjallisuusihmistä, joka ei tyrskähtäisi otsikoinnin yhteydessä. Kirjamessut ovat harvoin raikkaita. Ne haisevat hienhajua peittävälle hajusteelle, kahvihampaille, tupakalle, eiliselle viinalle, tämän päivän viinalle, pakokaasulle, itsekehulle, nepotismille, epävarmuudelle, teeskentelylle ja valkoisille valheille.

Ja näillä kirjamessuilla tarkoitan erityisesti Helsingin kirjamessuja. Kaikki luettelemani attribuutit sopivat myös Turun kirjamessuihin, mutta siellä ne tuntuvat – no, raikkailta.

Perustaja Kari J. Kettula määritteli Turun kirjamessut kirjallisuuden Sherwoodin metsäksi: paikaksi, jossa kirjamaailman iloiset veikot kohtaavat toisensa. Korona-ajan jälkeen onkin ikävä tuota metsää.