Postikortti merenrannalta

Jennifer Eganin uusi on vetistä melodraamaa.

romaani
Teksti
Herman Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Uuteen Jennifer Eganin romaaniin Manhattan Beach on ladattu paljon odotuksia. Edellinen, Aika suuri hämäys, voitti Pulitzerin. Sitä kehuttiin kekseliäästä rakenteesta, jokainen luku kun oli kirjoitettu eri tyylillä.

Manhattan Beach on yllättäen perinteinen historiallinen romaani. Tapahtumat sijoittuvat newyorkilaiseen satamaan 1930–1940-luvuilla, taustalle heijastuvat suuri romahdus ja toinen maailmansota. Epookki on kuvattu niin pikkutarkasti, että Eganin muistiinpanot paistavat läpi.

Irlantilaisella Eddie Kerriganilla on bisneksiä gangsteri ja yökerhonomistaja Dexter Stylesin kanssa. Kirja alkaa siitä, kun Eddie menee 11-vuotiaan tyttärensä Annan kanssa Dexterin kartanolle Manhattan Beachille 1934. Tyttö tekee Dexteriin vaikutuksen kastamalla jalkansa jääkylmään veteen. Siitä eteenpäin kaikkien kolmen elämät punoutuvat yhteen. Kun Eddie katoaa, Anna alkaa selvittää mysteeriä rikoselokuvat ja -romaanit mielessään. Onko Dexterillä jotain tekemistä asian kanssa?

Meri on kirjan keskeinen elementti: se uhkaa, rauhoittaa ja antaa elannon. Annasta tulee telakan ensimmäinen naissukeltaja. Ehkä hän etsii merenpohjasta myös isäänsä. Työ on taistelua sekä raskaan sukelluspuvun että väheksyvän pomon kanssa, mutta Anna näyttää tietenkin epäilijöille.

Eddie meni alun perin Dexterin hommiin, koska halusi ostaa invalidille tyttärelleen Lydialle pyörätuolin. Anna vie sisarensa katsomaan merta, jotta parantumattomasti sairaalla tytöllä olisi edes jotain. Rannalla Lydiassa tapahtuu ihmeellinen muutos, seuramies Dexterkin häikäistyy. Kirjan avainkohtaus on silkkaa tunteellista laskelmointia.

Sankarillisessa pelastajassa Eddiessä, hyväsydämisessä Dexterissä ja hyveellisessä Annassa ei ole mitään ristiriitaista tai kyseenalaista. Manhattan Beach on nätti historiallinen kuva, ei niin moniulotteinen kuin se on arvioissa nähty.