"Olitko sinä mukana?" – Kuolema keväällä kasvattaa nuoresta sotilaasta vaikenevan miehen

Arvio: Ralf Rothmann kuvaa romaanissaan sodan kauhistusta tyrmäävän tarkasti.

kirjallisuus
Teksti
Kaisa Neimala
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

’Olitko sinä sitten siinä mukana?” kysyy rintamalta palanneelta kahdeksantoistavuotiaalta SS-mieheltä Walterilta seitsemäntoistavuotias Elisabeth, jota kohta kositaan. On Walter ollut mukana. Sotilaskarkuri Fieten teloittamista Elisabeth ei käsitä. ”Kenestä on tekemään sellaista?”

Armeijaan pakko-otettu karjanhoitaja Walter ja hänen ystävänsä Fiete kokevat muutaman viikon mittaisen sotaretkensä aikana pelkästään sellaista, missä eivät haluaisi olla mukana. Fiete rohkenee pyrkiä pois. Walter jää hautomaan murhetta.

Walter jättää tulevina rauhan vuosikymmeninä kaiken kertomatta. Hänestä tulee avulias, riitelemätön, surumielinen, vaikeneva mies. Hänen poikansa lahjoittaa hänelle muistivihon, johon isä voisi merkitä elämänsä pääpiirteitä; vihkoon ilmestyy vain muutamia vieraalta kuulostavia paikannimiä. Isä ei kerro. Kertominen olkoon pojan tehtävä. ”Sinähän se kirjailija olet.”

Kirjailija kertoo sitten, millaista oli Unkarin rintamalla vuoden 1945 kevätviikkoina, joina sodan lopputulos oli selvä, mutta sotiminen vielä käynnissä. Etulinjoille tarvittiin jokainen, ”joka pystyi konttaamaan”. Omantunnonarka Walter on kuljetustehtävissä, hän liikkuu ja kokee.

Ralf Rothmann on tyrmäävän taitava kuvaamaan kaikkinaista kauhistusta, osin vain vihjaamalla. Vankisaattueen vartijan kultaisissa kellonperissä roikkuvat hohtimet hän näyttää, lukija saa kuvitella niiden käyttötarpeen.