Oikeudenmukaisuus harteilla

Olimme kerran etenee Iranista Ruotsiin.

romaani
Teksti
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Nahid hyväksyttiin lääketieteen opiskelijaksi. Äiti ja sisaret itkivät päiväkausia siitä ilosta. Riemu jäi lyhytaikaiseksi; Nahid ja hänen lähimmät opiskelijaystävänsä ryhtyivät vastustamaan Iranin islamilaista vallankumousta. ”Halusimme todellista vapautta. Halusimme sitä itsellemme mutta ennen kaikkea muille. Kannoimme oikeudenmukaisuutta harteillamme.”

Vastarinta ei tuottanut todellista vapautta mutta johti todellisiin murheisiin; Nahid selvisi pakoon Iranista, mutta korjaamatonta sattui sitä ennen ja sen jälkeenkin. ”Kaipaus ja suru periytyvät yhtä varmasti kuin pikimustat hiukset.” Nahidille jäi syyllisyyden paino.

Romaanin Olimme kerran kertomaympäristö on Ruotsi, jossa Nahid on elänyt vuosikymmenet. Nahid vakuuttaa päätyneensä pakolaiseksi, koska on kyllin vahva kieltäytymään hyväksymästä kurjuutta ja sortoa. Pakolaista on turha sääliä heikkona. Kirjailija tekee Nahidista ennen kaikkea älykkäästi ja osuvasti kriittisen naisen. Kritiikki kohdistuu runsaasti muuhunkin kuin Iranin islamilaiseen hallintoon. Miehen väkivaltaisuus iranilaisessa avioliitossa saa väkeviä kuvauksia. Yhtä intohimoisesti Bonde kertoo äidiksi asettumisen vaikeudesta. Nahid rakastaa lastaan, mutta äitinä oleminen inhottaa häntä vuodesta toiseen. Lopussa tapahtuu ”ruotsalaisessa rauhassa ja ruotsalaisessa pysyvyydessä” jyrkkiä elämänkäänteitä, jotka johtavat äidin ja tyttären lähenemiseen.

Golnaz Hashemzadeh Bonde kirjoittaa näkymät kauniisti ja tunteet väkevästi, ja Jaana Nikula on suomentanut ruotsista hyvin. Havainnollisesti ja toistuvasti Nahid vertaa Iranin ja Ruotsin maisemien eroa: hän on kotoisin hiekan keskeltä, hiekkaisten kivien, ja elää nyt taivas ja vesi silmien edessä.