Myytti selittää tosiasiat ja alkuperät

Martti Haavio näyttää, kuinka tarinoiden motiivit ovat tulleet antiikin kulttuureista Pohjolan perille.

Tietokirja 22.11.2019 06:00
Kari Salminen
Martti Haavio: Suomalainen mytologia. 564 s. SKS, 2019.
Martti Haavio: Suomalainen mytologia. 564 s. SKS, 2019.

Martti Haavion Suomalaista mytologiaa lukiessa ajautuu toiseen maailmaan. Ei epätodelliseen vaan sellaiseen, johon entisaikojen ihmiset uskoivat. Myrrysmiehiksi sanotut noidat murisevat kuin eläimet, loihtijat lankeavat loveen ja liikkuvat ylisen ja alisen maailman väliä, ”indimies on haldioisa”.

Tutkija, akateemikko Haavioon palataan taas. Bjarmien vallan kukoistus ja tuho ilmestyi uusintapainoksena viime vuonna. Nyt on massiivisen Suomalaisen mytologian, suorastaan eeppisen kokoomateoksen vuoro. Se ilmestyi alun perin vuonna 1967.

Martti Haavion vuosina 1939–1959 julkaisemista klassikoista Suomalaiset kodinhaltijat, Väinämöinen, Suomalaisen muinaisrunouden maailma, Piispa Henrik ja Lalli, Kansanrunojen maailmanselitys ja Karjalan jumalat on tullut antikvaarisia keräilyharvinaisuuksia.

Haavion katsotaan olevan teoksissaan sekä tutkija että runoilija.

Kun Haavio oli Tulenkantajissa, hän korosti perinteitä, ei modernia koneromantiikkaa. Hän erosi Akateemisesta Karjala-Seurasta, koska joukko ei tuominnut Mäntsälän kapinaa. Poliittisesti Haavio oli maalaisliittolainen ja yhteiskunnallisesti keskustassa. Hänen kirjallinen runoilijaminänsä oli P. Mustapää.

Haavio osaa kertoa tarinoita. On vaikea olla haltioitumatta.

Lapin šamaanit keräävät Suomalaisessa mytologiassa henkiä noitarumpuunsa. Ryöstetty sampo pyörii kuin kosminen mylly, maailmaa ylläpitävä myyttinen rotaatiokone. Nykyajan rokkareita vastanneet laulavat ja tanssivat skomorohit suodattavat Lemminkäisen virteen egyptiläisen Osiris-myytin, slaavilaisen perinteen kautta.

Kulttuurin syntyä kuvanneessa ja suomalaisia kauan kiinnostaneessa sammon taonnan ja ryöstön tarustossa on vaikutteita antiikin Argonautika-myytistä. Lisäksi siinä on nähtävissä Hesiodoksen kertomusta Pandorasta, naisen luomisesta ja pahasta, joka tämän lippaasta vapautuu.

Haavio kirjoittaa: ”Tarkoitukseni on liittää suomalaiset sirpaleet jättiläismosaiikkiin, kuvioiden määräämille kohdille.” Yhtenäisyys voi olla liiallistakin, mutta lukijan se palkitsee.

SKS on julkaissut uusiksi myös uskontotieteemme pioneereihin kuuluvan Uno Harvan klassikot Suomalaisten muinaisusko (2018) ja Elämänpuu (2019).

Vaikka Haavio vyöryttää tutkimustietoa, hän osaa myös kertoa tarinoita paremmin kuin muut tutkijat. On vaikea olla haltioitumatta – sana ja ilmiö ovat muuten šamanismin perintöä. Haavion metatarinassa motiivit kulkeutuvat antiikin kulttuurikansoilta tuhansien välikäsien kautta tänne perimmäiseen Pohjolaan. Perinne ei ole vain kansallista vaan korostetun kansainvälistä. Aasiasta saakka on saatu sirpaleita.

 

Myytit kertovat alkuaikojen tapahtumista, luonnon ja olentojen alkuperästä ja ihmisten esikuvallisista toimista.

Tarinat karhunpalvonnasta Ukko-jumalaan ja taivaanvalojen vapauttamiseen yhdistävät arkisen ja kosmisen. Noina aikoina tiede ei vielä selittänyt kansalle mitään ja kristinuskokin alkoi vasta sekoittua vanhempaan perintöön.

Myytit eivät ole fantasiaa, vaikka Game of Thrones, Taru sormusten herrasta ja Tähtien sota niitä hyödyntävätkin. Ne kertovat tosiasioita ja selittävät alkuperät. Myytit perustelevat entisaikojen ihmisille läheisiä asioita vertauskuvin, sanaleikein ja tekemällä jumalistakin ihmisten kaltaisia.

Elämän perusta sepitettiin vaikuttaviksi tarinoiksi. Muinaisessa kosmologiassa matematiikan tilalla oli metafora.

Martti Haavio.

Martti Haavio. © OM arkisto

Valinnat
NOVELLIKOKOELMA

levy

Sarjakuvat

Kymppiegee-sarjakuvan lisäksi arviossa on keskiaikaan sijoittuva murhamysteeri Maahan lyöty mies.

Elokuva

Martin Scorsese ohjasi mestariteoksen tappiosta.

Musiikki

Muotoilutärpit

Sisältö