Laman lapset

Suvi Vaarlan Westend on tärkeä kertomus laman lapsista.

romaani
Teksti
Markus Ånäs
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suuri 1990-luvun lama iski eritoten rakennusalan pieniin yrityksiin. Tuon ajan lapsissa trauma elää edelleen.

Suurta lamaromaania on kaivattu kauan. Suvi Vaarla on tarttunut haastavaan aiheeseen.

Westend kertoo Elinasta, jonka isä on äitynyt nousukaudella julkkisgrynderiksi. Pekka rakentaa yhteiskuntaloikkaa, polttaa rahaa ja jää pelinappulaksi. Vuonna 1991 edessä on konkurssi.

Havainnot ovat osuvia. Nousukauden ollessa kukkeimmillaan keskiluokkaan nousseissa yrittäjäperheissä tehtiin ensimmäiset suuret ulkomaanmatkat ja laitettiin rahaa lasten kalliisiin harrastuksiin. Taantuman kouraistessa laskukuoria ei enää avattu. Ei ymmärretty, että olisi pitänyt astua askel alas yhteiskuntaluokkien portailla pelastaakseen uuden talon ja auton.

Sukupolven mielenmaisema tuntuu tutulta: ”Vihaan edelleen ajatusta velasta.” Moni 1990-luvun lapsi suuntautui ammatissaan laskentatoimeen ja kirjanpitoon: ”Kunhan saisin päättää muiden rahoista, eikä minun tarvitsisi itse ottaa riskejä.

Yltäkylläiseen lapsuuteen tottuneille köyhä nuoruus oli vaikea. Isien epäonnistumisen kieltäminen on tehnyt monesta yksinäisen suden. Vaarlan kirjan mukaan palautuminen edellyttää tilanteen julkista hyväksymistä.

Westend ei kuitenkaan nouse siksi suureksi romaaniksi vaan jää välitilaan: ei laajene tarpeeksi isoksi eikä kohdenna huiman tarkaksi. Lapsuuden maiseman rakentajana Vaarla sortuu jokaisen tuotemerkin luetteloimiseen. Talouden yleiskuvaa hahmotellaan luennoivasti. Loppuosa hölskyy väljänä mutta sisältää osuvimmat havainnot.

Silti kokonaisuutena, teoksen mitalla, Westend nousee tärkeäksi kertomukseksi laman lapsista: näin se koettiin, rintamalla.