Näin Koko Hubarasta tuli Ruskea Tyttö

Arvio: Ruskeiden Tyttöjen suurin ansio on siinä, että se nostaa esiin merkittävän poliittisen teeman: nähdyksi tulemisen tärkeyden.
Herman Raivio
Kirjat 12.3.2017 17:07

Ruskeat Tytöt on jemeninjuutalaisen, syntyperäisen suomalaisen Koko Hubaran (s. 1983) esikoisteos. Se perustuu naisen suosittuun, rasismia käsittelevään blogiin.

Hubaraa on kohdeltu suomen kieltä taitamattomana, alistettuna muslimityttönä, maahanmuuttajana, turistina, siivoojana, lähihoitajana. Hänet on Hubaran sanoin rodullistettu, mikä tarkoittaa suoraa tai piilevää rotusyrjintää.

Nainen haluaa itse määritellä mikä on. Hän on Ruskea Tyttö.

Englanniksi Hubaraa voi kutsua nimellä PoC, Person of Color, mutta ei suomen kielen värilliseksi, koska sanassa kaikuu vanha rasismi.

 

Koko Hubara on aina etsinyt itseään.

Kun Hubaralle luettiin pienenä, kirjoissa oli kaltaisten kohdalla aukko. Nykyäänkin hän haluaa erityisesti lukea kirjoja, jotka kertovat hänestä.

Suomalaisessa mediassa Hubara ei ole peilikuvaansa törmännyt.

Omaa kieltään, suomen ja heprean sekoitusta, Hubara voi puhua tarkalleen ottaen vain omien perheenjäsentensä kanssa.

 

Hiphopissa Hubara tunnistaa hieman sanastoa, jossa kuvataan hänen kokemaansa ”olemista, kauneutta ja väkivaltaa”.

Levottomat sielut -elokuva miellytti, koska eräs roolihahmo oli vähän hänen näköisensä.

Ettei Hubara sortuisi väärään identifikaatioon, hän muistuttaa, ettei ole musta, eikä yritä omia hiphopia. Voi silti opiskella mustien alistettujen historiaa, se on moraalinen velvollisuus.

Kun Hubaran kritiikkiin on vastattu, että ruskeita tyttöjä on täällä vielä liian vähän, hän ei usko selitystä.

Hubara näkee itsensä kaikkialla. Siellä missä Hubara ei ole, hän näkee poissaolonsa.

Ruskeita Tyttöjä on koko ajan enemmän.

Kirjan tyyli on paatoksellista. Hubaran ”sydän on murskana ja silmien takana itku, joka ei enää edes tule ulos”. Kipu-sana toistuu.

Katumus siitä, ettei hän ole ollut äitinä täydellinen, on huutavaa. Omat kokemukset ja tunteet ovat Hubaralle totta.

Ruskeiden Tyttöjen suurin ansio on siinä, että se nostaa esiin merkittävän poliittisen teeman: nähdyksi tulemisen tärkeyden.

Kun tulee yhteiskunnassa nähdyksi, normalisoituu. Ruskeita Tyttöjä on koko ajan enemmän.

 

Koko Hubara: Ruskeat Tytöt. Tunne-esseitä. 238 s. Like