Mustanpuhuvaa, mutta ei pilkkopimeää – Tuuve Aron novelleissa outous on ymmärrettävää

Arvio: Realistisissa kertomuksissa Aro onnistuu paremmin kuin niminovellissa, joka muistuttaa kömpelöä kauhukomediaa.
Kirjat 12.2.2017 14:02
Tuuve Aro: Lihanleikkaaja. 153 s. WSOY, 2017.
Tuuve Aro: Lihanleikkaaja. 153 s. WSOY, 2017.

Tuuve Aron kirjoitustyyliä on kuvailtu mustanpuhuvaksi ja absurdiksi. Hän luo outoja, kafkamaisia tunnelmia. Aron viidennen novellikokoelman Lihanleikkaaja perusteella sanoisin, että kuvausta täytyy vähän tarkentaa.

Mustanpuhuvaa kyllä, mutta ei koskaan pilkkopimeää, eikä Aron absurdius ole täysin mieltä vailla. Outous on ymmärrettävää ja ironiakin lempeää.

Marginaaleissa eläviin henkilöhahmoihin, yksinäisistä lapsista homoporukkaan, luodaan välittävä katse.

Kaksi naista suuntaa sairaalaan, toinen kohdunpoistoon, toinen synnyttämään. Perillä molempien suunnitelmat muuttuvat, mutta kukaan ei jää kärsimään.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu