Muinaiset roomalaiset olivat kovia patikoimaan – ”Sainkin kävellä kaikessa rauhassa…”

Arvio: Tietokirjan aihe on kutkuttava: miten roomalaiset liikkuivat, miksi ja minne.
Jyrki Alenius
Kirjat 10.6.2017 19:58

Helsingin yliopistossa työskentelevän tutkija-tietokirjailijan Ari Saastamoisen aihe on kutkuttava. Hän kysyy, kuinka antiikin maailmassa matkustettiin, millä ajoneuvoilla matkoja tehtiin ja missä tarkoituksissa.

Painopiste on Rooman myöhäisen tasavallan ja keisarikauden ajanjaksoilla. Saastamoinen esittelee teemojaan aikalaistekstien avulla. Tutustutaan tutkimusmatkoihin, sotaretkiin, pyhiinvaelluksiin, kauppa- ja terveysmatkoihin, jopa antiikin ajan nojatuolimatkailuun.

Paljon patikoitiin mutta kuinka, se ei suinkaan ollut yhdentekevä asia. Vapaan miehen tuli käydä kohtuullista vauhtia eteenpäin, kaikenlaista harppomista tai juoksemista oli välttäminen.

Keisari Neroa aina haukutaan. Saastamoinen nostaa esille hulluksikin mainitun keisarin tiedeinnostuksen. Nero määräsi pretoriaanikaartin sotilaita etsimään Niilin alkulähdettä. ”Hanke oli hyvin epätavallinen roomalaisten tekemäksi, sillä sen tavoitteet ovat kenties olleet yksinomaan tieteelliset.”

On ihmisiä, jotka eivät pidä joukkoliikenteestä vaan liikkuvat ennemmin jalan tai pyörällä. Uusplatoninen filosofi Eustathios on heidän suojelupyhimyksensä:

”Sillä sen sijaan, että olisin kulkenut peläten ja täristen julkisissa vaunuissa, kohdannut krapulaisia muulinajajia ja – Homeroksen sanoin – toimettomuuden ja ylensyömisen lihottamia muuleja sekä kärsinyt pölypilvistä, kammottavasta slangista ja ruoskien paukkeesta, sainkin kävellä kaikessa rauhassa lehtevien puiden kattamaa varjoista tietä…” 

 

Ari Saastamoinen: Tuhat tietä Roomaan  – matkustaminen antiikin maailmassa. 333 s. Gaudeamus, 2017.