Unohdetut loppulauseet

Viimeiset sanat ovat vaikea laji.

Esseekokoelma 07.12.2018 06:00
Outi Hytönen

Kirjailijat Sinikka Vuola ja Tommi Melender tarkastelevat esseeteoksessaan romaanien loppulauseita. Idea on lähtenyt kuuluisista alkulauseista. Miksi loppuja ei muisteta ja siteerata yhtä usein? Juuri viimeisten sanojen luulisi jäävän lukijan mieleen, luetaanhan ne yleensä romaanin päätteeksi.

Vuola ja Melender ovat kirjoittaneet aiheesta neljä pohdiskelevaa esseetä vuorotellen katkelma kerrallaan. Nimikirjaimin merkityistä puheenvuoroista syntyy rauhallista keskustelua. Kirjailijat pohtivat omia mieltymyksiään, teoksen muodostumisen prosessia ja lopetuksen kirjoittamista.

Maailmojen loput ei arvota loppuratkaisuja hyviksi tai huonoiksi. Jonkinlainen huonouden oletus kummittelee kuitenkin taustalla. Teos ei tule valmiiksi, jos sille ei kirjoiteta päätöstä, ja niinpä lopettaminen näyttäytyy pohdiskeluissa miltei välttämättömänä pahana. Takakannessakin kysytään, miksi romaanin päättäminen on niin vaikeaa ja lupaavien kirjojen lopetukset usein epäonnistuvat. Kumpikaan kirjailija ei muista romaania, joka heikon alun paranisi loppua kohden. Tavallisemmin kielen latautuneisuus hiipuu tekstin edetessä.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Valinnat
Tietokirja

Trumpin politiikalla on edeltäjänsä.

musiikki

Imogen Heap on tietoverkkoja käyttävä muusikko.

viinitärpit

Aurinkoinen ilmasto tuottaa voimakkaita viinejä.

runot

Hanna Storm, Nelli Ruotsalainen ja Maria Savela ovat kotimaisen lyriikan särmikkäitä lupauksia.

LEVY

Kuu! tarjoaa improvisoitua vapaata pudotusta.

tietokirja

Totuuden jälkeen -kirja osoittaa, että yhteisen totuuden katoaminen ei ole vain populistien syytä.

Sisältö