Sisällissotapeli

Mike Pohjolan sotakirja laittaa lukijan töihin.

romaani
Teksti
Herman Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomen sisällissodan käsittelykulmaksi on vakiintunut tasapuolisuus. Jo termi ”sisällissota” kertoo sen, että punaisia ja valkoisia kohdellaan samanarvoisesti. Mike Pohjolan romaani Sinä vuonna 1918 ei tee tästä poikkeusta.

Pohjola (s. 1978) on paitsi kirjailija myös pelisuunnittelija ja romaani onkin kuin sisällissotapeli, johon lukija osallistuu koko ajan. Voit vaikuttaa erilaisiin ihmiskohtaloihin joko ohjeita seuraamalla tai nopanheitolla. Voit kuitenkin lukea kirjaa myös perinteisesti luku kerrallaan.

Lukijalla on mahdollisuus valita seuraamansa hahmon sukupuoli, kotiseutu, uskonto, ideologia. Ominaisuuskirjo vain laajenee matkan varrella. Hahmo saattaa olla vaikka hämäläinen kommunistinainen tai uusimaalainen romanimies.

Kurjia kohtaloita kykenee halutessaan lieventämään. Huutolaislapsi pääsee lämpimään nukkumaan tai joutuu kylmään yöhön. Lukija voi tehdä myös moraalittomia valintoja. Taistelun saattaa kokea joko valkoisten voittona tai punaisten tappiona tai päinvastoin, eikä kumpaakaan puolta silitellä myötäkarvaan.

Kertomuslinjat alkavat ennen sisällissotaa. Suomi itsenäistyy, lakkoillaan, suojeluskunnat syntyvät, työväki alkaa vaatia oikeuksiaan, kansa jakaantuu kahteen väriin, seuraa yhteenottoja, valkoiset voittavat, punaisia teloitetaan ja suljetaan keskitysleireille.

”Sinun on vaikea ymmärtää, miten paljon kahdessa vuodessa on tapahtunut.”

Pohjolan idea toimii ja piristää, sillä aihetta tullaan käsittelemään tänä vuonna aivan tarpeeksi konventionaalisinkin keinoin.

Lukijalle saattaa tosin tulla omnipotentti tunne: pääsen muuttamaan historiaa. Sinä saat valita – vuonna 1918 se ei ollut niin helppoa. Lukija on aina etuoikeutetussa asemassa.