Hyvinvointispektaakkeli ja syyllisyys

Miia Toivio kuvaa maailmaa, jossa mikään ei riitä.

runot
Teksti
Virpi Alanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hyytävä hyvinvointimme

Keskiluokkaisessa yltäkylläisyydessä on kaikki hyvin, sillä ihminen on hyvinvointispektaakkelin osallistuja. Miia Toivion rauhallisen viiltävä Sukupuutot (Teos) paljastaa pakonomaisen maailman, jossa mikään ei riitä ja valinnan vapaudet ovat näennäisiä. Kritiikki kohdistuu nykyihmiseen, joka hivelee itseään onnistumisillaan, mutta on arvoton. Suorittaminen, pärjääminen ja alistuminen ovat kammottavalla tavalla yhtä.

 

Vähäeleistä toivoa Maailma on apea ja kaunis, jäinen. Katja Seudun teoksessa Jäätyväinen (WSOY) runot ovat pieniä ja kuulaita, mutta ajatushorisontiltaan laajoja. Itämaisen perinteen tapaan ne kulkevat mietiskelyn hetkiin luontokuvan kautta. Toisinaan niiden tarjoama tila syvenee, toisinaan ei. Runojen ihminen säilyttää rauhallisuutensa, vaikka tiedostaa maapallon rajallisuuden. Luontosuhteeseen sekoittuu syyllisyys, mutta toivo ei katoa.