Laihana, mietteliäänä, rauhallisena

Matti Mäkelä oli loppuun asti "puhtaaksiviljelty talonpoikaisdemokraatti".

muistelmat 23.08.2019 06:00
KAISA NEIMALA

Muistelmissaan kirjailija Matti Mäkelä (1951–2019) lainaa runsaasti ja eloisasti vanhoja päiväkirjamerkintöjään. Hienon päämäärälauseen hän on kirjoittanut harvinaisen kesälomansa lopulla syksyllä 1980: ”Kyllä ihminen on parhaimmillaan laihana, mietteliäänä, rauhallisena.”

Siitä, millainen ihminen Matti Mäkelä oli parhaimmillaan ja muissakin tiloissa, kirja tarjoaa eri vuosikymmeniltä tarkkoja näkymiä. Muistelmat kertovat toki osaavan ihmisen saavutuksista esseistinä, luennoijana, lehtikirjoittajana.

Ennen kaikkea hahmottuu miehen henkilökuva. Ihminen Mäkelä on ollut maalaismaisen ujo poikonen. Hänestä on kasvanut suhteellisuudentajun ja arkijärjen puolustaja sekä puhtaaksiviljelty talonpoikaisdemokraatti. Jonkinlaiseksi esikuvaksi tarjottua ylen eroottista Klaus Kinskiä hän ei hyväksy: ”Minä en siis koskaan ole ollut mikään Kinski, vaan hiljainen, herkkä, syvästi syyllisyyttä tunteva, läheisyyttä kipeästi kaivannut mietiskelijä, sanalla sanoen Ihminen.”

Tuosta kauniista luonnehdinnasta sopii ottaa niin sanottuna totena mitä haluaa – kirjoittaja itse sanoo muistelmiensa olevan totuuteen kurkottavat, totuuteen taipuvaiset.

Uljaita esittelyjä riittää ystäville, omaisille, tuttaville, yhteisöille. 1980-luvun kustantamostaan Mäkelä siirtyi toisaalle, kun oli alkanut pitää sitä ”luonnonilmiöiden vivahteisiin ja puhumattomiin ihmissuhteisiin vakavasti keskittyneenä tarkkakielisenä museaalisena firmana. Jossa myös huumorin lajit loistivat poissaolollaan.”

Mietin muistelmien nimeä. Miten niin Mäkelä olisi pitelemätön? Onhan hän pidellyt innokkaasti yhtä ja toista ja päätynyt pidellyksikin. Varmaan nimi kertoo, ettei häntä ole onnistuttu estämään elämästä ja julistamasta valintojensa mukaan. Hyvä niin.

Valinnat
musiikki

Omara Portuondo, 89, on pitkän linjan legenda.

dokumentti

Iranissa hevi ei ole kiellettyä, mutta sitä ei voi esittää miten tahansa.

levytärpit

The Bird and The Been popvisio on tinkimätön, Delbert McClintonin blues-tarinointi tenhoaa.

Romaani

Pahuus saa Bollassa myyttisiä ulottuvuuksia.

elokuva

runot

Pauliina Haasjoen kokoelma on kirjavuoden parhaimmistoa.

Sisältö