Muistojen kaleidoskooppi

Leo Torvaldsin esikoinen on veijarimaista luettavaa.

romaani 19.07.2019 06:00
Jari Olavi Hiltunen
Leo Torvalds: Olin tosiaan onnellinen. 335 s. Teos, 2019.
Leo Torvalds: Olin tosiaan onnellinen. 335 s. Teos, 2019.

Jo Aristoteles päätteli, että päämäärä elämässä on tietynlainen toiminta, koska sekä onnellinen että onneton kohtalo perustuvat toimintaan.

Leo Torvaldsin esikoisromaanissa on kolmenlaista toimintaa: näytelmän kirjoittamista, matkustamista ja suvunjatkamista.

Päähenkilö ja minäkertoja on hänkin Leo, aloitteleva näytelmäkirjailija. Hän päättää hölskytellä erilaisia elämänsä tarinanpalasia katsoen, miten asiat oikeasti ovatkaan. Siinä sivussa miehen pitäisi kirjoittaa hauska tilausnäytelmä Kustaa Vaasasta.

Komedian sijaan Leo luokin tragediaa, modernia versiota Sofokleen Kuningas Oidipuksesta.

Lähtöasetelmaltaan Olin tosiaan onnellinen on tavanomainen veijariromaani ihmispoloista etsimässä itseään, toisiaan ja paikkaansa. Leon elämässä päähenkilöt vilistävät ohitse, yhteyttä omaan itseen ei löydy ja kovaa kohtaloaan ei voi väistää. Tajunnanvirtamainen huumori vie kuitenkin pohjan ryppyotsaisuudelta.

Valinnat
kuvataide

Taiteilija Renata Jakowleff on palkittu betonikeksijä.

ROMAANI

Kaloilla ei ole jalkoja kartoittaa islantilaisuutta vuosisadan mitalta.

levytärpit

Harmonikka- ja urkumusiikki ovat luultua moniulotteisempia.

levy

Suomessa konsertoiva Ed Sheeran tekee lauluja ihmisille, jotka eivät ole kiinnostuneita musiikista.

Tietokirja

Taide on tärkeää, koska se muuttaa asiat omituisiksi.

runot

Leevi Lehdon teos jäi runoilijan viimeiseksi.

Sisältö