Lapsuus 1950-luvun Hämeenlinnassa

Hämeenlinnan sattumusten nostalginen kokoelma on äidin ja pojan yhteistyötä.

lastenkirja
Teksti
Harri Römpötti

Kirja huokuu nostalgiaa. Ulkoasu tuo mieleen Peppi Pitkätossut ja kaksiväriset vanhat lastenkirjat, joita luettiin 1950-luvulta 1970-luvulle.

Ilja Karsikas halusi, että Rantakadun rappusilta näyttäisi 1950-luvulla tehdyltä.

”Yksi esikuva oli Astrid Lindgrenin kuvittaja Ilon Wikland. Äiti sanoi, että Joka naisen niksikirjojen kuvituksissa oli fiilistä, josta hän tykkäsi.”

Karsikas (s. 1978) on kuvittanut useita lastenkirjoja, sekä omia että muiden kirjoittamia, mutta Rantakadun rappusilta on ensimmäinen hänen äitinsä Helena Karsikkaan (s. 1951) kirjoittama. Se koostuu äidin lapsuudenmuistoista vuosilta 1955–1956.

”Osa jutuista oli ennalta tuttuja perhehistoriamme anekdootteja, joita äiti tapasi kertoa, kun olimme pikkusiskon kanssa pieniä. Ne tuntuivat jo silloin mahtavilta ja sanoimme, että äidin pitäisi kirjoittaa ne muistiin. Hän aloitti kirjoitusharrastuksen tosissaan vasta eläkkeellä.”

Lasten- ja nuorisopsykiatrina työuransa tehnyt Helena Karsikas on kirjoittanut muistonsa luontevasti pikkutytön näkökulmasta. Ne kertovat sattumuksista Hämeenlinnassa, varsinkin Rantakadulla sijainneessa kotitalossa ja sen pihapiirissä.

Tekstit muokkautuivat ajan mittaan. Aluksi niiden oli tarkoitus olla perinteistä muistelmaa, jota olisi kuvitettu vanhoilla valokuvilla. Sitten ne siirtyivät kohti lasten maailmaa, jota Ilja Karsikkaan oli luontevaa kuvittaa. Lapsille kirjoitetut muistelmat ovat harvinaisia.

”Äiti luki tekstejä kokeeksi siskoni pojalle. Jos hän ei ollut tyytyväinen, äiti muokkasi. Ehkä tämä on isovanhempien ja lastenlasten yhteinen kirja. Minun lapsilleni jutut ovat kelvanneet, paitsi se, jossa äidin Olli-veljeä ammuttiin jousipyssyllä otsaan. Se oli nuorimmalle vähän lian rankka.”

Ilja Karsikkaan siskonpoika oli testiyleisövaiheessa vähän alle 10-vuotias, hänen omat lapsensa 6–9-vuotiaita.

Ilja Karsikas ei ole asunut Hämeenlinnassa. Äiti ja poika kävivät vuonna 2017 yhdessä Hämeenlinnan kaupunginmuseossa ja katselemassa kaupunkia.

Äidin kotitalo puretaan jo kirjan lopussa. Rantakatukin on muuttunut Arvi Kariston kaduksi.

”Joitakin valokuvia oli apuna, mutta osa yksityiskohdissa oli äidin muistojen varassa. Yritin saada ajankuvan oikein, mutta voi siellä olla joitakin anakronismeja.”

”Äiti on kertonut juttuja myös opiskeluajoistaan taistolaisvuosina. Niistäkin voisi tulla mielenkiintoinen kirja”, Ilja Karsikas sanoo.

Helena ja Ilja Karsikas: Rantakadun rappusilta. 193 s. Omakustanne, 2021.