Kolmenlaisia kannibaaleja

Ritualistit, survivalistit ja psykopaatit ovat ihmissyöjien kolme pääluokkaa.

tietokirja
Teksti
Tero Alanko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hyvin laitettu ihmisliha maistuu ilmeisesti melko lailla samalta kuin sianliha. Tyynenmeren kannibaalit ovat jopa kutsuneet ihmistä ”pitkäksi siaksi”.

Mutta onko miehen, naisen vai lapsen liha parasta? Usein mielipide noudattaa samaa kaavaa kuin eläimiä syötäessä. Esimerkiksi nälänhätien keskellä pehmeä ja rasvaisempi naisten liha on kysytympää kuin miesten liha. Kaikkein parhaalta maistuvat kuitenkin lapset  – aivan kuten porsaat ja vasikat.

Toimittaja-kirjailija Artemis Kelosaari jakaa kannibaalit kolmeen karkeaan luokkaan: ritualistit, survivalistit ja psykopaatit.

 

Ritualistit syövät toisia ihmisiä tarkkoja sääntöjä noudattaen ja usein yhteisön yhteenkuuluvuutta vahvistaakseen. Rituaaleja ovat esimerkiksi asteekkien ihmisuhrit sodanjumala Huitzilopochtlille ja sotavankien syöminen, jotta heidän voimansa siirtyisi syöjään.

Survivalismia kutsutaan myös epätoivokannibalismiksi. Siinä pontimena on eloonjääminen.

Ihmisestä tulee kannibaali olosuhteiden pakosta, vaikka haaksirikon tai nälänhädän myötä. Merimiehillä oli hädän hetkellä tapana vetää pitkää tikkua siitä, kuka syödään ensimmäisenä.

Psykopaattikannibaalit nauttivat toisten ihmisten syömisestä. Joskus he ovat myös sarjamurhaajia.

Usein psykopaattikannibaalien älykkyydessä ja todellisuudentajussa ei ole vikaa. He tietävät hyvin, mitä tekevät ja sen mahdolliset seuraukset, mutta eivät voi olla tekemättäkään.

Heillä on persoonallisuushäiriö, mutta he ovat syyntakeisia.

Elokuvissa – ja muussakin taiteessa ja viihteessä – kannibalismi on usein äärimmäisen rappion symboli. Ihmissyönti on tabu, vaikka mistäpä muusta siinä on pohjimmiltaan kyse kuin kulttuurisesta tavasta ja yhdessä sovitusta asiasta: ”Omia ei syödä.”

Tätä kaikkea Kelosaari pyörittelee Kannibaalikirjassa laveasti mutta toisteisesti.

Artemis Kelosaari: Kannibaalikirja. 190 s. Salakirjat, 2019.