Suomensukuisia tarinoita
Tukholmalainen Nina Wähä sijoitti romaaninsa lapsuuden mummolan maisemiin.

Kun Nina Wähä oli lapsi, hän vietti useita kesiä mummon hoidossa Tornionlaaksossa Suomen puolella ja puhui sukulaisten kanssa suomea eli meänkieltä.
”Niin kauan kuin olen kirjoittanut, olen tiennyt, että joskus vielä kirjoitan tuosta paikasta, sen ihmisistä ja mentaliteetista”, Wähä kertoo.
Vastikään suomennettu Perintö (Testamente, 2019) kuvaa maaseudun suurperheen elämää 1980-luvun alussa. Pentti-isä pitää perhettään despoottisessa otteessa. Tästä häiriintyneestä kasvuympäristöstä 12 sisarusta, useimmat jo aikuisia, pyristevät omaan elämäänsä.
Synkästä aiheesta huolimatta Wähä kirjoittaa kepeästi, ja kustantaja vertaa romaania toiseen hillittömään Tornionlaakson kuvaukseen, Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (Like, 2001).
Jos Facebook-ystävä levittää valetietoa, mitä tehdä? – Åsa Wikforssin kirja pohtii, onko totuudesta tullut näkökulmakysymys
Arvio: Hannele Mikaela Taivassalon romaani on hauras teos rakkauden päättymisestä ja siitä selviytymisestä
Arvio: Laura Gustafssonin Rehab-romaanin päähenkilö käy sotaan roskaa vastaan