Sanoilla rakastamisen vaikeudesta
Arvio: Peter Sandström kirjoittaa miehestä nimeltä Peter Sandström, mutta välttää autofiktion ansat
Peter Sandström: Äiti marraskuu. Suom. Outi Menna. 215 s. S&S 2018.
Keski-ikäinen mies saapuu lapsuusmaisemiinsa ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Lumi pyryää, mies siristelee silmiään, mutta löytää tutun liiterin luo. ”Isä, moon ny täällä”, hän huutaa synnyinmurteellaan.
Liiterin ovi pysyy kiinni. Se ei aukea ulkopuolelta, eikä sisällä ole ketään. Isä on kuollut kauan sitten.
Peter Sandströmin (s. 1963) Äiti marraskuun riipaiseva loppukuva kiteyttää kirjan maailman.
Perhesuhteet ovat täynnä lämpöä ja kiintymystä mutta aiheuttavat myös katumuksen ja riittämättömyyden tunteita.
Ennen kuin päähenkilö päätyy huutamaan kuolleen isänsä perään, hän pohtii sitä, kuinka paljon tärkeää jäi sanomatta:
”Oli paljon asioita joita en ollut koskaan kysynyt isältä. Kun tajusin sen, en tuntenut katumusta enkä surua, pikemminkin minulla oli sellainen tunne kuin olisin palannut juttukeikalta ja muistiinpanoja läpi käydessäni huomannut, että olin unohtanut tarkistaa muutaman asian. Mutta nyt oli myöhäistä soittaa isälle.”
Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista
Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.
