Äitien huumesota

Historiikki esittelee kristillisen päihdetyön konkareita.

tietokirja
Teksti
Karo Hämäläinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lauttasaarelainen RiittaRituJurva tutustui kotibileissä pilveen ja lähti pian huumeiden perässä Kristianiaan ja Amsterdamiin.

”Minulla oli musta tukka, irtoripset, tiikeripaita ja painoin 45 kiloa.”

Kun Ritu palasi Helsinkiin, kaksi entistä jengikaveria keksi viedä hänet Vihreän Keitaan ylläpitämän teetupaan. Siellä alkoi muutos. Helsingin Raamattukoulun ja Karkun evankelisen opiston kautta Jurvasta, nykyisestä Yli-Pahkalasta, tuli evankelista ja eduskunta-avustaja.

Ritun tarina on monille tuttu, ja vielä tutumpi on sen kaava, jossa Jeesuksen ottaminen sydämeen kampeaa ihmisen pois tuhon tieltä. Ritu lienee Helsingissä kristillistä päihdetyötä tekevän Vihreä Keidas ry:n tunnetuin mannekiini ja saa arvoisensa osan Tapani Ruokasen kirjoittamassa yhdistyksen historiateoksessa.

Toiminnassa mukana olleiden tarinat muodostavatkin Kun huumeet tulivat Suomeen -historiikin kovan ytimen. Melkoisia persoonia Vihreässä Keitaassa on liikkunut, aina idean äidistä, seurapiireissä sulavasti seurustelleesta sisustustaiteilijasta Ella Grönroosista alkaen. Narkomaani saattoi saada kyydin sosiaalihuoltoon Koneen patruunan Heikki Herlinin virka-autolla, sillä Herlinin vaimo Anna Herlin kuului yhdistyksen alkuaikojen aktiiveihin.

Ruokanen käy läpi yhdistyksen kehityksen helposti lähestyttävänä vuosittaistarkasteluna äitien rukousryhmästä yhdistyksen viralliseen perustamiseen (1966) ja kuluvan vuosikymmenen myrskyihin. Alkuaikojen innosta on päädytty yhdistystoiminnan vakiintumisen kautta sopeuttamisiin ja kärhämiin. Vihreän Keitaan lähihistoriaan mahtuu muun muassa johtokunnan joukkoero ja erityistilintarkastus. Huumeiden vastaisen taistelun sijaan pääosaan kohoaa yhdistysjuridiikka.

Ruokanen antaa asiakirjafaktojen puhua painavasti: ”Vuosikokous pidetään 29.3.2016 kello 17.00–23.03.”