Komendatissa komeat kulissit jäävät vaille kunnon tarinaa

ARVIO: Autenttisuuspyrkimyksen alle hautautuu kaikki vetävän tarinan kertomista muistuttava.

kirjat
Teksti
Artemis Kelosaari
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ainekset ovat hyvin kasassa 1700-luvulle sijoittuvassa Komendantissa. On historiallinen päähenkilö, vieläpä elegantti sotaherra, nimittäin Viaporin linnoituksen rakentajana tunnettu Augustin Ehrensvärd (1710–1772).

On ilmeisen fiktiivinen toinen päähenkilö, köyhän kalastajan kaunis pojantytär Anna. On jonkinlaista jännitettä näiden kahden välillä – epäsäätyinen romanssi, klassinen aihe.

On suomalaista kansanperinnettä ja säätyläisten rokokoo-kulttuuria, politiikkaa ja murhia. Eikä 1700-luvusta ole Suomessa kirjoitettu fiktiota mitenkään runsaasti.

Valitettavasti esikoiskirjailija Pauliina Lindholm on unohtanut kaiken tämän potentiaalin keskeltä yhden merkittävän asian: punaisen langan, tai jonkin mitä voisi juoneksi kutsua. Sitä romaanissa on korkeintaan nimeksi.

Sivu toisensa jälkeen täyttyy henkilöiden arkipäivien yksityiskohtaisista kuvauksista. Tämä tekee Lindholmista malliesimerkin ns. läksyihinsä tukehtuvasta kirjailijasta. Historiallinen taustatutkimus on kyllä hallussa, mikä näkyy lopun parisivuisesta lähdeluettelosta.