Kun joku uskaltaa

Muistoruoho-romaani toimii, vaikka lukija ei olisi Savosta päinkään.

romaani 18.10.2019 06:00
Kaisa Neimala
Sirpa Kähkönen: Muistoruoho. 347 s. Otava, 2019.
Sirpa Kähkönen: Muistoruoho. 347 s. Otava, 2019.

Kahdeksannessa osassa Sirpa Kähkösen komea, hellä ja haikea Kuopio-sarja saapuu 1970-luvulle. Harvakseltaan elävöittävät kerrontaa lyhyet savonmurreilmaisut: ”Ei sua tulla! Elämätä pittää suojella. Selevä se. Meijän poekia. Ootko Kuavilta?” Vaikka lukija ei olisi Kaavilta päinkään, hän ei murrelauseisiin kompastu. Jotkin irtaimet murresanat saavat jopa tervetulleen selityksen. ”Litka on se kaistale taikinaa joka jää yli kun varsinaiset leipomukset leikataan muotilla.”

Sota-aikaiset ja aiemmatkin muistot ovat romaanin aikuisilla naisilla elävinä mielessä. Niiden ansiosta Kuopio-kertomus on aika lailla myös Sortavala- ja Laatokka-tarina. Helsinkikin käy toisinaan mielessä.

Samoin kuin sarjan seitsemännessä osassa Tankkien kesässä on Muistoruohossa ajatuspuhe aina varustettu puhujan nimellä: Hilla. Ida, Helvi, Siiri, Anna... Sanansijan saavat jopa kerrostaloasunto A2 ja lyyrinen Kuu: ”Häivähdän peltikatossa, laahaan vatsalla haavanlatvoja.”

Valinnat
tietokirja

Jessikka Aro paljastaa Kremlin painostusoperaatioita ja suurentelee rooliaan.

Romaani

Tommi Liimatan Saaret kuin sisaret herättää enemmän kysymyksiä kuin jännitystä.

Sarjakuvat

Sarjakuva-arvioissa kaksi lapsuuden kuvausta eri puolilta maailmaa.

musiikki

Cyrus Moussavi ei halua puhua maailmanmusiikista.

musiikki

Hannu Salama, Outi-Illusia Parviainen ja maahanmuuttajat ovat Mikko Innasen maakuntauudistuksen tähtivieraita.

Näyttelytärpit

Ateneum muistaa liian nuorena menetettyä Olli Lyytikäistä.

Sisältö