Muuan mielenkuohu

Esseisti Antti Nylén on hengen aristokraatti, joka katsoo olevansa kerjäläinen.

pamfletti 16.11.2018 06:00
Tommi Melender

Antti Nylén: Häviö. 222 s. Kosmos, 2018.

Aggressiivisesti kirjoittaessaan Antti Nylén on parhaimmillaan. Sitä hän tekee pamfletissaan, joka kuvaa palkitun esseistin elämää tuuliajolla tappion maisemissa.

Häviön alkutilanne muistuttaa Nylénin esikuviin kuuluvan Charles Baudelairen viimeisiä vuosia maanpaossa Brysselissä. Kolmevuotinen apuraha on päättynyt, laskut kasaantuvat ja erääntyvät, velkojat kolistelevat eteisessä.

Nylén ei ole sentään joutunut maanpakoon, mutta kokee elävänsä yhteiskunnan ulkopuolella. Kihlakunnanulosottomiehen kirjettä koristaa Suomen leijonan kuva.

”Tiesinhän joutuvani tekemisiin leijonalogoja käyttävien kovien poikien kanssa”, Nylén tuumii.

Kirjallinen menestys ei tuo taloudellista turvaa, ei edes säällistä toimeentuloa. Tilillä on joskus kuusi euroa, joskus ei sitäkään.

Varsinaiselta ammatiltaan Nylén katsoo olevansa kerjäläinen, koska joutuu elättämään itsensä ja perheensä julkisen vallan ja yksityisten säätiöiden almuilla, joita myös apurahoiksi kutsutaan.

Kadulla värjöttelevistä julkikerjäläisistä Nylénin erottaa se, että hän saa harjoittaa tointaan siisteissä sisätöissä anomuksia ja selvityksiä kirjoittamalla. Julkikerjäläisen tavoin häneltä odotetaan kiitollisuutta, koska porvarillisessa arvojärjestelmässä se on heikkojen hyve.

Nylén ilmoittaa uhmakkaasti, ettei suostu kiitollisuuteen. Hän haluaa kahmaista rahat ja sulkeutua koppiinsa tekemään tihutöitään.

Ilman Nylénin kaltaisten taiteilijakerjäläisten tihutöitä suomalainen kulttuuri olisi verrattomasti köyhempi. Sen huomaisivat ennen pitkää myös ekonomisti Heikki Pursiaisen kaltaiset markkinauskovaiset, jotka haluaisivat vapauttaa taiteilijat valtion holhouksesta lopettamalla taiteen valtiontuet.

 

Markkinauskovaisten mielestä elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa, kun voimme niin sanottuina vapaina yksilöinä valita ostammeko Applen vai Samsungin älypuhelimen.

Elinvoimainen kirjallinen kulttuuri vaatii muutakin kuin että kirjakaupoissa on vierekkäin Ilkka Remestä ja Reijo Mäkeä.

Nylén roimii Pursiaista, jonka maailmassa taiteilijat ovat yrittäjiä ja heidän yleisönsä kuluttajia. Jos tuotteet eli kirjat, maalaukset tai veistokset eivät löydä tarpeeksi kysyntää, vika on bisnesideassa. Olisitte menestyneet paremmin! Valitkaa toinen ammatti!

Totuus on, että pienellä kielialueella kirjailijoista ei ole edes rupuyrittäjiksi. Suomalainen kirjailija palvelee kulttuuria, eikä markkinoita, koska markkinoita riittää vuodessa neljälle lukuromaanille ja viidelle dekkarille.

Esseistiikalle ei ole markkinoita lainkaan, vaikka lukijoita on tuhatmäärin. Nylén tunnustaa täydellisen kyvyttömyytensä porvarilliseen elämänhallintaan:

”Olen hankkinut koulutuksen ja taidot, jotka työmarkkinoilla ovat yhtä kysyttyjä kuin kyky soittaa Enter Sandman omilla persposkilla.”

 

Teoksena Häviö on pikemminkin tuskanhuuto kuin ohjelmanjulistus, vaikka Nylén ironisen rakentavasti tarjoaakin taiteilijapalkkaa ratkaisuksi omaan ja kaltaistensa ahdinkoon. Voin kuulla korvissani Pursiaisen ja hänen hengenheimolaistensa inisevän pilkkanaurun: missä rahat?

”Rahat ovat siellä, missä poliisien, virkamiesten ja opettajien palkkoja säilytetään”, Nylén vastaa. Hän ei halua kasvaa poliittiseen aikuisuuteen kylmien faktojen edessä. Häviössä puhuu hengen aristokraatti, joka kammoksuu nykyistä hyödyn aikakautta ja sivistyksen halveksuntaa.

Valinnat
tietokirjat

Nyt avataan rikosuutisten, Venäjän tilanteen ja Ultra Bran taustat.

MUSIIKKI

Sinfoniaorkesteri säestää Esko Valtaojan tiedettä.

elokuva

Näyttelijät avautuvat hauskassa metaelokuvassa.

Romaani

Kadonneen lapsen tarina pitää otteessaan.

tv-sarja

Elena Ferranten HBO-versio hakee vielä ääntään.

muotoilutärpit

Sisältö