Arvailun varassa

Elizabeth Stroutin teos on enemmän kuin luulisi.

ROMAANI 01.06.2018 06:00
Herman Raivio

Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton ei ole niin helppo tapaus kuin ensisilmäyksellä luulisi. Kirja etenee vetävästi, mutta tarkemmin katsottuna se käsittelee teemojaan – äidin ja tyttären suhdetta, köyhyyttä, yksinäisyyttä, kirjailijan ammattia – varsin epäkonventionaalisesti.

Vertaukset elegantin ihmiskuvauksen taituriin Alice Munroon eivät ole aivan aiheettomia, mutta Strout kirjoittaa ilmavammin. Kristiina Rikman suomentaa molempia kuin asuisi heidän päässään.

Kesä 1980-luvun puolivälissä. Lucy Barton viruu sairaalassa. Seuraksi tulee äiti, jota Lucy ei ole tavannut vuosiin. Viiden päivän ajan juoruillaan menneisyyden ihmisistä. Samalla vältellään puhumasta siitä mistä pitäisi puhua, kuten miksi vanhemmat läimäyttelivät lapsiaan tai miksi Lucy suljettiin joskus isän kuorma-autoon.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Valinnat
elokuva

Lentävä pakolainen jää kuriositeetiksi.

Sarjakuva

Synkkyys alkaa riittää Hanneriina Moisseiselle, vaikka hän on siinä hyvä.

Pelitärpit

ELOKUVA

Harry Dean Stanton näytteli viimeiseen asti.

romaani

Historiallinen seikkailu ei mene halvimman kautta.

Arvio: Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa on ytimekäs lastenkirja Amir-pojasta ja uudesta kielestä.

Sisältö