Kaapista vapauteen

Arvio: Rob Halfordista tuli ensin hevijumala, sitten homo-ikoni

Sehän on kuin Tom of Finlandin Kake! Rob Halford, 69, näyttää valokuvissa taiteilija Touko Laaksosen homoeroottiselta luomukselta koppalakkeineen, niitteineen ja nahkaisine kamppeineen.

Mustan ja kromin hohtoinen univormu suojeli vuosikymmeniä heteronormista poikkeavaa laulajaa ennakkoluuloilta. Managerikin kannusti matalaan profiiliin pelätessään, että massasuosio kääntyisi vihaksi – heavy-yleisöä kun on tavattu pitää konservatiivisena.

Seksuaali-identiteetin piilottelu ajoi kuitenkin Halfordin alkoholistiksi ja huumeiden suurkuluttajaksi. Elämäntapa oli viedä ennenaikaiseen hautaan jo 35-vuotiaana, kun ahdistus kulminoitui itsemurhayritykseen. Katkaisuhoito päätti viimein päihdekierteen.

Halford astui ulos kaapista MTV-musiikkikanavan haastattelussa 1998. Hän yllättyi positiivisen palautteen määrästä. Fanit ja metalliyhteisö tuntuivat hyväksyvän hänen ulostulonsa täysin. Moni totesi tähden homouden olleen yleistä tietoa jo aiemmin. Siitä viesti niin miehen olemus kuin monet Halfordin Judas Priest -yhtyeelleen kirjoittamat sanoitukset, kuten Raw Deal ja Jawbreaker. Halford on faneille edelleen metallimusiikin jumala – solisti, joka tunnetaan ennen kaikkea monioktaavisesta äänialasta ja aggressiivisesta fraseerauksesta.

Muistelmateos keskittyy taiteilijan minäkuvan kehityksen analyysiin. Ohessa kartoitetaan Judas Priestin vaiheet sekä havainnoidaan metallimusiikin evoluutiota 1960-luvun lopulta tähän päivään.

Halford varttui työläisperheessä Wallsallin teollisuuskaupungissa. Judas Priestin heavymetal ammensi arkitodellisuudesta: metallivalimoiden hehkuvan kuumuus, myrkyllinen katku ja korviarepivän melu kanavoitiin musiikiksi.

Suosion kasvaessa konserteista kehitettiin spektaakkeleita. Judas Priestin lavashowhun sisältyi muun muassa kaasuttelu lavalle moottoripyörällä. Meillä tempun omi lahtelaisyhtye Sleepy Sleepers, joka päristeli yleisön edessä mopoilla The Mopott Show -levyn (1979) turneellaan.

Halford nauraa kirjassa itselleen ja kaikelle totisuudelle, mikä estää ihmisiä elämästä vapaasti. Hän toteaa, että kulttileffa Spinal Tapin (1984) koomisen metallikoplan vaiheet eivät ole parodiaa vaan dokumentti Judas Priestista, tiheään vaihtuneita rumpaleita myöten.

Rob Halford & Ian Gittins: Tunnustan. Omaelämäkerta. Suom. Tarja Lipponen & Kaj Lipponen. 384 s. Johnny Kniga, 2020.

Valinnat
Arkkitehtuuri

Arvio: Lars Sonckin ja Gustaf Nyströmin rakennusperintöä avataan tuoreissa tietoteoksissa.

romaani

Arvio: Donald E. Westlaken tunnetuin romaanihahmo muistuttaa pulp fictionin juurista

Levytärpit

Paul McCartney teki irtonaisen levyn ilman nostalgiamarinadia.

romaani

Arvio: Hanna Weseliuksen romaanin päähenkilö on mies vailla tahtoa ja päämäärää.

romaani

Arvio: Damn United on loistava ajankuva 1970-luvun brittifutiksesta.

Sisältö