Kirjoja ja kikkailua

José Luís Peixoto avaa eriskummallisia ikkunoita todellisuuteen, kuten hyvän romaanikirjailijan kuuluukin, Silvia Hosseini kirjoittaa.

romaani
Teksti
Silvia Hosseini

Kirjallisuuden ja elämän välinen raja liudentuu portugalilaiskirjailijan romaanissa. José Luís Peixoton teos kertoo José Luís Peixoto -nimisestä kirjailijasta, joka kirjoittaa elämäkertaa kirjailija José Saramagosta – joka kirjoittaa kirjaa Peixoto-nimisestä kirjailijasta.

Postmodernistinen metafiktiolla ja kerronnan tasoilla kikkailu näyttävät tekevän paluuta kirjallisuuteen. Suomessa tyylilajia edustavat esimerkiksi Jukka Viikilä ja Miki Liukkonen. On kiinni toteutuksesta ja paljolti myös lukijasta, toivottaako tervetulleeksi tämän tuulahduksen 1980-luvulta.

Portugalilaisromaanissa elämä jäljittelee taidetta monella tasolla. Kun Saramagon vaimo Pilar astuu työhuoneeseen, Saramago luulee vain lukevansa Pilarin astumisesta huoneeseen. Henkilöhahmoja yhdistää kiinnostus Saramagon kirjoihin, ja heidän elämänsä myötäilee niiden tapahtumia. Lukija, joka ei tunne Saramagon tuotantoa ja asemaa portugalilaisessa kulttuurissa, voi pudota kärryiltä.

Saramago on romaanissa yhtäältä kunnioitusta herättävä, lähestulkoon myyttinen hahmo, toisaalta melko tavallinen, kurinalaisesti työskentelevä mies. Josén elämää ja kirjoittamista vaikeuttavat uhkapelivelat ja alkoholismi: ”Monista ratkaisuista José piti parhaimpana viinaa.”