Jännityksen juhlat

Joulukauden pitkien iltojen trillerit yltävät realismista satuiluun.

dekkarit
Teksti
Markus Ånäs

Italiassa järjestäytynyt rikollisuus ulottaa lonkeronsa kaikkialle yhteiskunnassa. Tinkimättömän poliisin on vaikeaa toimia. Italialaisten poliisiromaanien suomennokset käsittelevät usein juuri nuhteettomien lainvartijoiden taistelua näkymättömiä esteitä vastaan.

Veit Heinichenin romaanisarjan komisario Proteo Laurenti tutkii rikoksia Triestessä. Rajakaupunki on kuin Tornio-Haaparanta, jossa sekä rikolliset että poliisit tekevät kansainvälisiä operaatioita. Kyse on elinkaupasta. Häikäilemätön klinikka on osa järjestäytynyttä rikollisuutta mutta myös poliitikkojen lempilapsi.

Kuten Välimeren alueelta tulevat poliisiromaanit yleensä, Kuolema odotuslistalla esittelee myös elämäntyyliä: ruokaa, viiniä ja pukeutumisvinkkejä. Lause ”Solmu oli onnistunut tänään täydellisesti, paremmin kuin moneen viikkoon” kertoisi pohjoismaisessa dekkarissa omaan kaulaan pujotettavasta hirttosilmukasta, nyt kyse on solmion sitomisesta.

Laurentista kertovien vanhakantaisten kirjojen kansainvälinen menestys on johtanut filmatisointeihin. Alun perin vuonna 2003 ilmestyneen Kuolema odotuslistalla -kirjan tv-elokuvaversion ohjasi Hannu Salonen.

Arkirealismista ei voi syyttää Max Seeckiä, joka on edennyt loisteliaan debyyttinsä jälkeen mielikuvituksellisempaan suuntaan. Kaunokirjat ovat toki aina aikuisten satuja, mutta ei niiden näin höpsöjä tarvitsisi olla. Kaunassa Seeck marssittaa esiin vanhan aatelisnaisen johtaman ”noitajengin”, joka käy omien demoniensa kanssa painivan Jessica Niemen kimppuun taikavoimin.

Vaikka Seeck on pärjännyt globaaleilla markkinoilla hyvin, on Kaunasta vaikea innostua. Keskeinen juoni, jossa yritysjohtajan murhaajaa jahdataan poliisille jätettyjen vinkkien perusteella, ei edes jännitä.

Omakustanteilla aloittanut Markus Ahonen on 1990-luvun Länsi-Vantaan kuvaaja. Rikosylikonstaapeli Markku Isakssonista kertovat kirjat viittaavat katujen tositapauksiin. Anna pahan kiertää -kirjassa jysähtää kivi päähän kuin aikoinaan Myyrmäessä. Ahonen kirjoittaa runollisella kynällä synkästä maailmasta. ”Tuolla on lähiöissä pilvin pimein ihmisiä, jotka on sysätty pohjille tahtomattaan.”

Mieleen tulee Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää-sarja. Anna pahan kiertää on kiistatta syksyn paras kotimainen poliisiromaani.

 

Uransa alussa ruotsalainen Jens Lapidus teki pastisseja James Ellroyn kirjoista. Tyylillinen imitaatio jatkuu Paratiisikaupungissa, mutta vain yhtenä tehokeinona.

Dystopia sijoittuu rikollisten valtaamaan tulevaisuuden Tukholmaan. Muurein suljetuista slummeista ei ole asiaa muualle eikä sisäänkään pääse. Kun poliitikko päättää näin tehdä suvaitsevaisuuskuvaansa kiillottaakseen, seuraa katastrofi.

Kisakireä teksti pursuaa äijätoimintaa. Herkullisen vanhakantaisessa kirjassa some-influensserit ovat bimboja ja roistot romanttisia, oikeudentuntoisia koviksia.

 

Hanna-Riikka Kuisman kerronnan laji on päivittynyt psykologiseksi trilleriksi. Syyllisessä tarkka katse kohdistuu somevaikuttajiin, jotka taistelevat toisiaan vastaan valetilein. Aseina ovat törkeä kielenkäyttö, estot ja vastaestot. Pärjäämisen ja miellyttämisen pakko johtaa romahdukseen.

Myös Elina Backmanin Kun jäljet katoavat -trillerin päähenkilö on epävarma, varsinaisessa työssään romahtanut true crime -podcastin tekijä. Kirjailijana Backman on konservatiivisempi kuin Kuisma, eikä hän maalaile yhtä mieleenpainuvasti. Syyllisen ahdistus ja paniikki on kuvattu sen verran elävästi, että kirjan maailma tulee uniin ainakin yhdeksi yöksi.

Veit Heinichen: Kuolema odotuslistalla, suom. Anne Kilpi. 414 s. Huippu, 2021.

Max Seeck: Kauna. 430 s. WSOY, 2021.

Markus Ahonen: Anna pahan kiertää. 407 s. WSOY, 2021.

Jens Lapidus: Paratiisikaupunki. Suom. Sirje Niitepõld ja Petri Stenman. 448 s. Like, 2021.

Hanna-Riikka Kuisma: Syyllinen. 287 s. Like, 2021.

Elina Backman: Kun jäljet katoavat. 428 s. Otava, 2021.