Kirja-arvio: Liiallinen touhotus tuhoaa mielen tyyneyden, neuvoo antiikin Mindfulness-opas

Kanava: Kahden vuosituhannen takaisista ajatuksista voi löytää apua nykypäivän infomaatioähkyn hallintaan.
Kirjat 9.4.2021 14:11
Osmo Pekonen
Antiikin Rooman Colosseum. Kuvituskuva.
Kuvituskuva. © Alberto Pizzoli / AFP / Lehtikuva

Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 5/2020. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.

 

Kaikki ei ole Suomen kulttuurissa aivan huonosti: Platonin teokset on jo aikaa sitten suomennettu, ja nyt on ilmestynyt kirja hänen ihailijansa Plutarkhoksen (n. 45–125 jKr.) ajatuksista.

Toisin kuin Platon, Plutarkhos ei ole metafyysikko, vaan enemmän käytännön filosofi, joka kirjoittaa myös keskiluokkaisille ihmisille – siis sellaisille, jotka nykyisin kantavat kotiin mindfulness-oppaita ja joiden ongelmatkin yhä ovat suurelta osin samoja kuin muinaisessa Roomassa.

Plutarkhos asettuu vastustamaan aikoinaan muodikkaita stoalaisia, jotka menivät mielenrauhan eli euthymian tavoittelussaan liian pitkälle ja halusivat kieltää ihmiseltä luonnolliset tunteet kuten rakkauden, säälin ja ilon. Plutarkhos sen sijaan hyväksyy elämän sellaisena kuin jumalat ovat sen meille suoneet. Mielihalut pitää vain osata sopeuttaa olosuhteisiin kuin purjeet tuuleen.

Etkö päässyt johonkin korkeaan virkaan? Nauti joutenolosta maaseudulla. Tienaako joku enemmän? Laske paljonko on niitä, joita enemmän sinä tienaat.

 

Rooman kuhiseva ihmispesä oli kaksituhatta vuotta sitten täynnä kiipijöitä ja pyrkyreitä. ”Pahimpia ovat kiihkeät julkisuuden tavoittelijat”, Plutarkhos toteaa. Hän itse ei havitellut päästä mukaan ”isompiin kuvioihin”, vaan viihtyi maaseudulla Khaironeian pikkukaupungin rauhassa.

Käydessään luentomatkalla pääkaupungissa Plutarkhos ihmetteli tapaamiaan vaahtoajia ja vouhottajia, jotka olivat menettäneet mielentyyneytensä oman liiallisen touhotuksensa takia. Hänen varoituksen sanansa ovat edelleen ajankohtaisia.

Jonkinlainen lööppijulkisuus oli olemassa silloinkin, mutta filosofi kysyy: ”Onko raskasta olla kävellessään pysäyttämättä katsettaan seinäkirjoituksiin?” Onko väliä silläkään mitä sinusta itsestäsi puhutaan? Miksi googlata omaa nimeään, täydentää suomentaja alaviitteessään.

Entä pitääkö kaiken maailman turhiin viesteihin heti vastata?

”Meidän tulee totuttautua myös siihen, että kirjeen saapuessa emme avaa sitä heti ja kiireessä, kuten useimmat tekevät. Jos heidän kätensä ovat liian hitaita, he repivät kirjeen auki hampaillaan.”

Esikuvallisena Plutarkhos kertoo seuraavan luennollaan sattuneen tapauksen:

”Kesken kaiken paikalle saapui sotilas, joka toi Rusticukselle kirjeen keisarilta. Tuli hiljaisuus, ja itsekin pidin tauon, jotta hän voisi lukea kirjeen. Hän ei kuitenkaan tahtonut näin tehdä eikä hän murtanut sinettiä, ennen kuin olin päässyt luentoni loppuun ja yleisö oli hajaantunut. Tämä sai kaikki ihmettelemään tuon miehen suuruutta.”

 

Jos aikakone toisi Plutarkhoksen nykymaailmaan, hän varmaan puistelisi päätään nähdessään some-härpäkkeemme. Informaatioähky on pahasta, turhat uutiset ovat pahasta, ja vihapuheeseen ei pidä osallistua. ”Pistäminen ja pureminen on muurahaisten ja paarmojen hommaa.”

Miksi oikeastaan haluamme tietää näyttelijöiden, urheilusankarien ynnä muiden enimmäkseen turhien julkkisten yksityisasioista? Tosi filosofi ei halua kuulla juoruja, vaan keskittyy oppineisuuteen.

Sitä joka todella on tiedonhaluinen, filosofi kehottaa miettimään luonnontieteen suuria kysymyksiä kuten auringon nousua ja laskua. Tai jos sinun kerta kaikkiaan on pakko saada lukea paheellisten ihmisten elämästä, niin ”suuntaa mielenkiintosi historiaan, siellä pahuutta on kyllä runsaasti nähtävänä”.

Plutarkhos ei kehota vetäytymään syrjään yhteiskunnallisesta vastuunkannosta. Päinvastoin hän itse osallistui maaseudun kunnallispolitiikkaan, vaikka hyvin tiesi miten vähäpätöiseltä se näytti Roomasta katsottuna.

Filosofin oma mielentyyneys joutui kovalle koetukselle, kun hänen tyttärensä kaksivuotiaana taaperona kuoli. Teologian tohtori Juhana Torkki on neljästä Plutarkhoksen kirjoituksesta koostuvan suomennosvalikoimansa viimeiseksi valinnut kirjeen, jonka filosofi siinä tilanteessa lähetti rakkaalle vaimolleen.

 

Kirjoittaja Osmo Pekonen on  filosofian tohtori ja yhteiskuntatieteiden tohtori.

Kirjoitus on ensi kertaa julkaistu Kanavassa 5/2020. Kanavan voit tilata täältäSuomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan mediaperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.