Valtaa, surua, yritysmaailmaa ja runouttakin

Paavo Haavikko johti pelolla, repi suutuksissaan seteleitä eikä jaksanut lukea kirjoja.

elämäkerta 14.10.2021 18:00
virpi alanen

Paavo Haavikko (1931–2008) on modernin kirjallisuushistoriamme merkittävimpiä henkilöitä, mutta uudessa elämäkerrassa myyttinen kerros karisee ja elämä näyttäytyy hankalien ja surullisten hetkien summana. Piirtyy kuva monin tavoin taitavasta mutta yhtä monin tavoin rasittavasta miehestä.

Elämäkerran kirjoittaja Martti Anhava on saanut seurata kirjallisuuselämää lapsesta asti. Kriittinen, asiapitoinen havainnoija on kirjoittanut mukaan myös omia muistojaan.

Anhava on haastatellut mittavan joukon vanhemman polven kirjallisuusväkeä, mistä syntyy kiinnostava kokonaiskuva.

Itselleni yllättävin asia oli useasti toistuva havainto siitä, että Haavikko ei jaksanut paneutua lukemiseen. Hän päätyi kirjalliseksi johtajaksi, vaikka ei tykännyt suurista tekstimääristä. Hän oli laaja-alaisesti toimelias, mutta laajojen kirjallisten aineistojen äärellä lannistui ja saattoi työskennellä hälläväliä-asenteella.

Valinnat
romaani

Hassan Blasimin tarinoissa jihadistit ja uusnatsit rääkkäävät irakilaisia

muistelmat

Olli-Pekka Kallasvuo järkyttyi, kun Steve Jobs ei pitänyt Nokiaa relevanttina kilpailijana.

levy

Pressure Machinessa on enemmän syvyyttä kuin The Killers -yhtyeen koko aiemmassa urassa

kuvataide

Sata vuotta sitten syntynyt Eino Ruutsalo etsi taiteessaan lentämisen tunnetta.

näyttelytärpit

Ruotsin hovin taideaarteet rantautuivat Turkuun.

Sisältö