Potkukelkan kyydissä näkee enemmän

Runot 30.09.2021 18:00
Artemis Kelosaari

Tamperelaisen Juhani Ahvenjärven kuudes runokokoelma edustaa monella tavalla helposti lähestyttävää lyriikkaa. Lempeänsinisten kansien väliin on pakattu lyhyitä ja selväsanaisia runoja, joissa lähinnä liikutaan ulkona ja tehdään havaintoja. Milloin ”linnut eivät marraskuussa enää juuri liiku”, milloin ”juna kaartaa, raiteet kirskuvat, / siili siirtyy syvemmälle lehtoon”. Jälkimmäinen lainaus on itse asiassa kokonainen runo.

Lähestyttävyys ei toki ole huono asia, eivätkä runot ole pelkkää arkitodellisuuden pitkäpiimäistä dokumentaatiota. Ytimekkäästä ilmaisusta tulee mieleen vanha japanilainen haiku-runous. Samalla tavalla Ahvenjärvi tallentaa ohikiitäviä hetkiä, joissa on jotain kaunista tai ihmeellistä. Häntä voisi luonnehtia impressionistiksi. Toisinaan hetken vaikutelma kääntyy arjen surrealismiksi, kun vaikkapa ”on niin kuuma / että kallio liukuu järveen”. Kovin monikerroksisia metaforia Ahvenjärvi ei harrasta, mutta hänen kuvakielensä on siitä huolimatta tai sen vuoksi omaperäistä ja hauskaa (”sukellan kuin silkkiuikku silinterin sisään”).

Valinnat
romaani

Miki Liukkonen porautuu minuuteen mustalla huumorilla.

Tietokirja

teatteri

Q-teatteri tutkii taideteoksen syntyä.

Muistelmat

levytärpit

Sisältö