Potkukelkan kyydissä näkee enemmän

Autotta Tampereen reunalla -kirjan runot eivät ole järin syvällisiä, mutta aina ei tarvitse olla, Artemis Kelosaari kirjoittaa.

runot
Teksti
Artemis Kelosaari

Tamperelaisen Juhani Ahvenjärven kuudes runokokoelma edustaa monella tavalla helposti lähestyttävää lyriikkaa. Lempeänsinisten kansien väliin on pakattu lyhyitä ja selväsanaisia runoja, joissa lähinnä liikutaan ulkona ja tehdään havaintoja. Milloin ”linnut eivät marraskuussa enää juuri liiku”, milloin ”juna kaartaa, raiteet kirskuvat, / siili siirtyy syvemmälle lehtoon”. Jälkimmäinen lainaus on itse asiassa kokonainen runo.

Lähestyttävyys ei toki ole huono asia, eivätkä runot ole pelkkää arkitodellisuuden pitkäpiimäistä dokumentaatiota. Ytimekkäästä ilmaisusta tulee mieleen vanha japanilainen haiku-runous. Samalla tavalla Ahvenjärvi tallentaa ohikiitäviä hetkiä, joissa on jotain kaunista tai ihmeellistä. Häntä voisi luonnehtia impressionistiksi. Toisinaan hetken vaikutelma kääntyy arjen surrealismiksi, kun vaikkapa ”on niin kuuma / että kallio liukuu järveen”. Kovin monikerroksisia metaforia Ahvenjärvi ei harrasta, mutta hänen kuvakielensä on siitä huolimatta tai sen vuoksi omaperäistä ja hauskaa (”sukellan kuin silkkiuikku silinterin sisään”).

Kokoelman nimi Autotta Tampereen reunalla viitannee haluun kulkea omaan tahtiinsa ja tarkkailla rauhassa ympäristöään, irti älypuhelimesta ja vailla autokuskin velvoitteita. ”Niille, jotka alituiseen tukeutuvat autoon, / vuodenaikojen vaihtelu jää vieraaksi”, Ahvenjärvi pohtii jo avausrunossa. Kokoelmassa todellakin ollaan ”reunalla”, sillä suurimman osan saavat luontorikkaat esi- ja pikkukaupunkimiljööt ja urbaanein ympäristö on Tampereen keskusta kuohuvine koskineen. Elävästi Ahvenjärvi kuvaa näissä ympäristöissä vaeltelua sekä junamatkustamista. Potkukelkka vilahtaa useissa runoissa ja on kuvattuna myös kanteen kiiltävän hopeanvärisenä – hidas, puinen maaseutujen kulkupeli, jota ei juuri voi mediaseksikkääksi haukkua.

Mitään kovin syvällistä pohdintaa ei ole löydettävissä havaintovirran alta, mutta eipä aina tarvitsekaan olla.